null Lehtikirjoituksia

Uutinen

Lehtikirjoituksia

19.10.2020

Toimihenkilöiden ja luottamushenkilöiden kirjoituksia ajankohtaisista aiheista. Julkaistu maakunnan alueella ilmestyvissä lehdissä sekä osa maaseutukuriiri.fi -sivuilla blogikirjoituksina. Blogitekstit saattavat hieman poiketa lehtikirjoituksista, lähinnä pidempinä versioina.

Miten Destia ja YIT aikovat selvitä tulevasta talvesta? (5.10.2020)

Vaikka Destia ja YIT ovat ottaneet tiedotuslinjakseen olla hiljaa, voidaan olla yhtä mieltä siitä, että valtion alemman asteisen tieverkon kunto on ala-arvoisella tasolla.

Kesäkunnossapidon osalta tilanne on jo menetetty, mutta talveen varautumiseksi voisi vielä jotain olla tehtävissä. Syyskuun rankat sateet ennustavat todella vaikeaa talvikautta.

Kysymys kuuluu, millä tavoin Destia ja YIT veronmaksajien rahaa käyttävinä alueurakoitsijoina ovat varautuneet tulevaan talveen? Miten jo valmiiksi heikossa kunnossa oleva tiestö aiotaan pitää liikennöitävässä kunnossa?

Edelleen voidaan kysyä, miten ao. yritykset voivat odottaa aliurakoitsijoilta kelvollista kunnossapitoa, jos taksat on pudotettu jopa puoleen aiemmasta? Mitä urakointiin hyväksytyn kaluston alimitoitukselle tullaan tekemään, jotta kunnossapito vastaisi siitä annettuja lupauksia?

Tullaanko tulevana talvena aliurakoitsijoille antamaan lupa aurata tietä ennen kuin lumi on poljettu kesäkuun alkuun saakka säilyväksi polanteeksi? Annetaanko lupa torjua liukkautta ennen kuin ensimmäiset puutavararekat ja koulubussit ovat tien poskessa? Saavatko aliurakoitsijat ensi talvena ajaa myös terät alhaalla?

Olisi myös hyvä kuulla alueen kansanedustajilta, mitä he aikovat tehdä Etelä-Savolle elintärkeän alemman asteisen tieverkon tarvitseman rahoituksen suhteen? Ruostuvia ja sillattomia ratoja ja tyhjillään olevia lentokenttiä meillä on jo riittävästi, maantieliikennettä ei toivon mukaan tarvitse liittää samaan ansioluetteloon.

Suomi tarvitsee toimivat pääväylät ja -rautatiet. Mikäli rahoitusta ei kohdenneta myös muuhun infraan, Etelä-Savon maakunnan visio Puhtaasti paras voidaan muuttaa muotoon Liukkaasti läpi.

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

-------------------------------------------------------------------------------------

 

Paljon hyvää puusta ja perästä (30.9.2020)

 

Viimeisimpiä puukoulu-uutisia tulee Vesannolta, Pohjois-Savosta. Uudesta puukoulusta tavoitellaan koko kunnan olohuonetta.

 

Imatralla otettiin käyttöön Suomen suurin puukoulu. Rakennuttajan mukaan henki työmaalla on aivan toinen kuin esimerkiksi betonirakentamisessa.

 

”Työympäristö on miellyttävämpi ja pehmeämpi, sillä näistä rakenteista ei työn missään vaiheessa ole huokunut kosteutta, äänimaailma ei ole niin kolkko ja valaistusolosuhteet ovat aivan toisenlaiset”.

 

Helsingin Maununnevalle tulee puukoulu. Kyseessä on Suomen ensimmäinen kaikki esi- ja perusopetuksen vuosiluokka-asteet ja lukion kattava avoimen oppimisympäristön koulu.

Maununnevan hankkeen projektipäällikön mukaan "Puu on rakennusmateriaalina ekologinen ja sen avulla voidaan toteuttaa akustisesti miellyttävää ja sisäilmastoltaan hallittavaa ympäristöä. Rakenteiden materiaali vaikuttaa myös merkittävästi rakennuksen hiilijalanjälkeen”.

 

Puusta voi tehdä melkein mitä vaan. Viimeisimpänä jopa akkumateriaalien valmistaminen, johon tarkoitukseen Stora Enso rakentaa koelaitosta Kotkaan. Saimaa varmaan kestää paremmin puusta kuin maasta hankittavat akkumateriaalit.

 

Neste kehittää mm. olkeen ja metsätähteisiin perustuvia ratkaisuja liikennepolttoaineisiin sekä kemikaalien ja polymeerien tuotantoon. Fortumilta ja Metsä Groupilta on tulossa olkeen ja puuhun perustuvia tekstiilikuituja.

 

Mistä lie juontaakaan puupää -termin käyttäminen jotenkin yksinkertaisesta henkilöstä? Puuhan on mitä mainioin ja vieläpä uusiutuva materiaali.


Paskan, anteeksi kielenkäyttö, maine on myös erikoinen. Sehän on täynnä energiaa ja ravinteita. Kotieläinten varsinkin ja ilman haitallisia määriä hormoneja, huumeita ja lääkkeitä.

 

Me suomalaiset voimme lopettaa puiden kaatamisen, lihan syömisen ja maidon juomisen ja odotella tyytyväisinä maailman pelastumista. Kannattaa kuitenkin varata maailmankatsomukseen sopivia eväitä odotteluun, koska siitä voi tulla pitkä.

 

Tai lyhyt, miten sen nyt ottaa. Maailma ei nimittäin meidän hurskaita tekojamme huomaa.

Kun otamme puusta ja paskasta kaiken irti, kehitämme uusia tuotteita, teknologioita ja sitä kautta tulevaisuuksia, silloin pelastamme maailmaa.

 

Vanha sanonta pätee: jos lakkaa maalla paska haisemasta, lakkaa se kaupungissa tulemasta. Samalla tavoin: jos ei metsästä puu liiku, lakkaa liikkumasta moni muukin. Leukaperistä ja suolenmutkasta alkaen.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

-------------------------------------------------------------------------------------------

Kaivoslain uudistus ei saa jäädä pintaraapaisuksi (2.9.2020)

Kaivoslain uudistamisessa pitää uskaltaa kaivaa riittävän syvältä. Ehdoton vaatimus on, että erityisesti jo olemassa olevien elinkeinojen harjoittamisen edellytykset selvitetään ja turvataan ennen minkäänlaisten kaivostoimintaan liittyvien lupien myöntämistä.

Kaivoslaissa on huomioitava maakuntien ja kuntien strategiat ja kehittämisohjelmat. Näissä on paikallisesti ja laajalla yhteistyöllä sovittu ne toimenpiteet ja mm. elinkeinot, jotka nähdään alueen vahvuuksina. Nämä eivät voi olla kaivostoiminnalle alisteisia.

Lupaprosesseissa on laajennettava ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) menettelyä ja siinä tulee tehdä aluetaloudellisten ja yritystoiminnan vaikutusten arviointi. Mineraalit ovat uusiutumattomia, jolloin kaivosten peruuttamattomia vaikutuksia on voitava paremmin ennakoida ja tarvittaessa estää.

Kaivoslakiin tarvitaan muutos varauspäätösten osalta. Heti alkuvaiheessa on varauspäätösten ulkopuolelle rajattava mm. pohjavesialueet, luonnonsuojelualueet, Natura -alueet, direktiivilajien elinympäristöt, muinaismuistoalueet sekä alkuperäisväestöjen ja muiden elinkeinojen taloudellisia edellytyksiä heikentävä toiminta.

Edelleen kaivoslakiin ollaan jättämässä vanhentunutta pykälää: “Jokaisella on toisenkin alueella oikeus kaivosmineraalien löytämiseksi tehdä geologisia mittauksia ja havaintoja sekä ottaa vähäisiä näytteitä, jos toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa eikä vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä.”

 

Tällainen jokamiehenoikeuden hyväksikäyttö ei kuulu kaivoslakiin. Mineraalien etsintä on ammattimaista toimintaa eikä sillä ole mitään yhteistä sienestämisen tai marjastamisen kanssa.

 

Julkisuudessa on esille nostettu, että Saimaan saaminen Unescon maailmanperintökohteeksi voisi auttaa sen suojelussa kaivostoiminnan haittoja vastaan. On syytä tarkentaa, että maailmanperintökohteiden Suomen aieluetteloon pääsystä ei kilpaile koko Saimaa, vaan ns. saimaannorppasaaristo, joka muodostuu jo olemassa olevista suojelualueista.

 

Kaivoslain uudistus on se, johon Saimaan alueen kansanedustajat voivat lainsäätäjinä vaikuttaa ja siten turvata alueen luonnon, asumisen ja elinkeinojen harjoittamisen edellytykset.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

------------------------------------------------------------------------------------------

Asutko sinäkin väärässä paikassa? (26.8.2020)

Jos valtakunnan media käyttäisi poliittisten ilmiöiden kommentoinnissa samaa logiikkaa kuin Suomen asuntomarkkinoista uutisoidessaan, olisi kommentaattorina todennäköisesti Sinisten edustaja.

”Osa alueista tippuu pysyvästi vakuudellisilta asuntomarkkinoilta”. ”Muutaman kasvukeskuksen ulkopuolella asuntojen hinnat ovat laajalti laskussa”. ”Suurkaupungistumisen aika näkyy asuntomarkkinoilla – erot alueiden välillä repeävät”.

Nämä asuntomarkkinoiden hokemat ovat Hypo-konsernin tuottamia. Konserni on mahtipontinen ilmaus helsinkiläiselle marginaalipankille, jonka osuus asuntolainamarkkinoista on alle 1 %. Pienempi kuin Sinisten kannatus edellisissä eduskuntavaaleissa.

Lista jatkuu ja viesti on selvä – älä osta äläkä asu muualla kuin pääkaupunkiseudulla ja mieluiten Helsingissä. Espoo, Vantaa, Turku ja Tampere vielä menettelevät, muun Suomen savutuvat kannattaa unohtaa.

Mökillä voit käydä, mutta pidä selkeät turvavälit kaikkeen, mikä voi tartuttaa neljää viikkoa vuodessa pidempään suhteeseen. Käytä vain käteistä äläkä katso silmiin, jottet anna väärää kuvaa ja liikaa tietoa aikomuksistasi.

Miksi asumisen kustannusten pitäisi nousta jatkuvasti, kun ne jo nyt ovat kestämättömän kalliilla tasolla kaikissa ns. kasvukeskuksissa? Ilmeisesti loputtomasti kasvava asumistuki ”kasvukolmiossa” on hyväksyttävämpää kuin velaton omistusasunto Itä-Suomessa.

 

Erästä eteläsavolaista vanhaa poikaa lainaten: ”Mieluummin kärsin puutetta kuin kurjuutta”. Hypon edun mukaista on kylvää kurjuuden mielikuvaa oman kohdealueensa ulkopuolisista markkinoista ja aikaansaada sen myötä sukupolvelta toiselle periytyvää puutetta.

 

Toki tuo vanhan pojan puute viittaa siihen puutteen muotoon, jossa seuraavaa sukupolvea ei ole. Toivotaan, että tämä puute tarttuu myös näihin tyhjän hypottajiin.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

----------------------------------------------------------------------------------------------

 

Kuka korjaa virheet? (Blogi -kirjoitus maaseutukuriiri.fi, 28.5.2020)

 

Voisiko joku kuvitella tilannetta, jossa Suomessa palkansaajajärjestöltä kiellettäisiin osallistuminen palkka- ja työsuhdeneuvotteluihin? Varmaan voisi, mutta kuvitelmaksi se jääkin. Ja saa jäädäkin.

 

Maatalousyrittäjien järjestäytymisellä on Suomessa yli 100 vuoden historia. Etelä-Savossa maatiloista lähes 90 % on MTK:n jäseniä. Meillä ollaan järjestäytymisessä hieman yli valtakunnan keskiarvon.

 

Maatilat myyvät tuotteensa pääosin teollisuudelle ja teollisuudesta merkittävä osa on osuuskuntataustaista. Erityisesti tämä tilanne on vallitseva kotieläintuotannossa.

 

Viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat lisääntyneet ns. lyhyet toimitusketjut, joissa tuotteet myydään joko suoraan kuluttajalle tai muulle paikalliselle ostajalle. Näitä ovat mm. Reko -ryhmät ja Facebookin kautta tuotteitaan markkinoivat tilat. Keskeistä näissä on laskuttavien välikäsien karsiminen sekä tuottajien ja kuluttajien kohtaaminen.

 

Vuosien saatossa yhtiörakenteet ovat muuttuneet niin, että elintarvikkeita jalostava teollisuus on valtaosin osakeyhtiömuotoista ja isoimmat toimijat pörssiyhtiöitä. Äänivalta ja omistus on kuitenkin vahvasti osuuskunnilla niin maidossa kuin lihassa.

 

Kun Suomessa ruoan raaka-aineen tuottajia on edelleen runsaasti enemmän kuin raaka-aineen ostajia, ei yksittäinen tuottaja voi juurikaan vaikuttaa tuotteista saamaansa hintaan. Hinta tulee annettuna eikä vaihtoehtoja usein juurikaan ole, jos myyt vuodessa satoja tuhansia litroja tai kiloja. Joskus hinnan saatat tietää vasta, kun maito on jo purkissa tai eläin teuraana.

 

Tuottajaosuuskuntien historia Suomessa on menestystarina. Ilman niitä maataloutemme ja elintarvikeketjumme olisi erilainen kuin nyt. Tuskin parempi ja teollisuus tuskin edes suomalaisessa omistuksessa.

 

Menneet menestykset eivät kuitenkaan kanna tämän päivän viljelijää. Tarvitaan tekoja tässä ja nyt. Näistä teoista ylivoimaisesti akuutein on tuottajahintojen nostaminen. Tässä työssä eturintamassa ovat tuottajien omistamat yritykset, niin lihatalot kuin meijerit sekä kaikki muut, joissa tuottajilla on äänivaltaa ja omistusta.

 

Jos minä kirjoitan tähän jutun loppuun, paljonko maidosta, lihasta, viljasta, porkkanoista, perunasta tai, mistä tahansa muusta pitäisi maksaa, rikon kilpailulainsäädäntöä. Suomen lainsäädäntö kieltää tuottajien edushenkilöiltä heidän työnsä tekemisen. Tuottajahintojen nostamista kannatan ja kehotankin siihen. En anna suositusta tasosta.

 

Suomessa lakeja säätää eduskunta. Lain säätäminen alkaa hallituksen esityksestä tai kansanedustajan aloitteesta. Kilpailulainsäädäntö kaipaa nopeaa uudistamista, koska se ei kanna huolta elintarvikeketjun kestävyydestä. Itse asiassa nykyinen kilpailulainsäädäntö heikentää sitä.

 

Löytyykö Suomesta joskus sellainen eduskunta ja hallitus, joka saa tämän modernisoinnin liikkeelle? En suosittele hengityksen pidättelemistä sitä odotellessa. Etten saa syytettä kuolemantuottamuksesta.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

-----------------------------------------------------------------------------------------------

 

Ruokaturva alkaa omasta maasta (Blogi -kirjoitus maaseutukuriiri.fi, 29.4.2020)

 

Suomessa käydään kovaa keskustelua koronan aiheuttamista toimenpiteistä ja niiden seurauksista. Osa keskustelijoista vaikuttaa unohtaneen, että kyseessä on globaali pandemia, joka vaikuttaa kaikkiin. Toki toisiin enemmän, toisiin vähemmän.

 

Ei maailmassa, edes kommunistisissa kokeiluissa, mikään ole koskaan mennyt tasan. Ei myöskään Suomessa. Tällaisessa tilanteessa kenenkään elämä ei voi jatkua aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä joutuu antamaan tilaa ja me on silloin suuremmassa roolissa.

 

Korona on edelleen akuutti eikä ote auta herpaantua. Moni vertaa kuolleiden määrää tavalliseen kausi-influenssaan ja ihmettelee ”paniikkipandemian” saamaa huomiota. Voisihan tilannetta sitten verrata vaikka tapaturmiin tai liikennekuolemiin.

 

Koronakuolemia on Suomessa vähän, koska rajoitustoimilla on niitä pystytty estämään. Joidenkin mielestä tämä on tullut liian kalliiksi. Mikä lie hyväksyttävä hinta ihmisen elämälle?

 

Ja korona taitaa olla ainoa kuolemaan johtava tarttuva tauti Suomessa, johon ei ole rokotetta tai muuta ennalta ehkäisevää hoitoa. Siksi lepsuiluun ei ole varaa, eikä syytä.

 

Globaali ongelma

 

Pohjois- ja Etelä-Amerikassa korona on levinnyt elintarviketeollisuuden laitoksiin. Seurauksena maatiloilla on maidon kaatamista maahan ja eläinten pakkoteurastuksia. Afrikkaa on jo ennen koronaa vitsannut suorastaan raamatullisiin mittakaavoihin kasvanut heinäsirkkojen invaasio.

 

Myös Euroopassa on mm. maidon keräilyä rajoitettu markkinoiden sekaannuksen takia. Yhdysvalloissa pula kotieläintuotteista voi olla edessä viikkojen sisällä. Osassa Afrikkaa ja Aasiaa nälänhätä on eskaloitumassa nopeaa vauhtia.

 

Kuka korjaa sadon?

 

Koko EU:n alueella merkittävä osa puutarhatuotteiden tuotannosta perustuu ulkomaiseen työvoimaan. Tämä työvoima on jo vuosien, jopa vuosikymmenten ajan tullut Itä-Euroopasta. Suomeen lähinnä EU:n ulkopuolisista maista, muualle EU:n alueelle entisestä itäblokista, nykyisistä EU-jäsenmaista.

 

Osassa Välimeren maista tuotanto perustuu laittomaan ulkomaiseen työvoimaan ja mm. Italiassa on käyty keskustelua jopa 600 000 laittoman työntekijän aseman laillistamisesta koronakriisin takia.

 

Joku voisi kuvitella, että EU:ssa pelataan samoilla säännöillä, mutta joku syyllistyy silloin naiviuteen. Laiton työvoima on halpaa eikä sen oikeuksista tarvitse välittää. Suomessa toimitaan yhteisesti sovituilla säännöillä ja lakeja noudattaen.

 

Ruokaturvaa ei ole ilman maataloutta

 

Olemme saaneet kuulla rauhoittavia viestejä ruoan riittävyydestä. Totta onkin, ettei meillä ole pula heti kohta odottamassa. Joitain huomiota kuitenkin.

 

Ensinnäkin ruoka on yhtä kuin maatalous. Toiseksi kasvukausi on vain kerran vuodessa. Kolmanneksi maatalouden kvartaali ei ole neljännesvuosi vaan neljännesvuosisata. Ja neljänneksi meidän on syötävä (ruokaa) myös ensi talvena, ensi vuonna ja sitä seuraavina vuosina. Se, että meillä on ruokaa tiedossa ensi syksyyn saakka ei riitä.

 

Ruoka ei toki ole vain pelkästään maataloutta, yhtälössä on pari muutakin muuttujaa. Maatila ei pysty toimimaan ilman työvoimaa (mikä on valtaosin Suomessa yhtä kuin viljelijä), energiaa, rehuja, siemeniä, lannoitteita, kasvinsuojeluaineita, koneita, varaosia, tietoliikenneyhteyksiä sekä lukuisaa joukkoa erilaisia tuki- ja ostopalveluja, muutamia mainitakseni. Näistä osa tulee Suomen rajojen ulkopuolelta, mikä heikentää huoltovarmuutta ja ruokaturvaa.

 

Täysin omavaraiseen ruokaketjuun on Suomen kaltaisessa maassa erittäin vaikea päästä. Nykyistä parempaan tilanteeseen kyllä. Suomessa on esimerkkejä huonoista päätöksistä, kuten mm. lannoiteteollisuuden ja maatalouskaupan myymisestä ulkomaisille toimijoille.

 

Suomi myytävänä -mentaliteetin aika on ohi ja on tehtävä kaikki mahdolliset toimenpiteet, joilla yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittiset toimet ja toimialat ovat niin omavaraisia kuin mahdollista. Myös päätöksentekovallan osalta.

 

Ruokaan, huoltovarmuuteen ja ruokaturvaan kohdistuvan vähättelevän retoriikan aika on koronan myötä ohi, pysyvästi. Suomi ei tarvitse yhtään sellaista päättäjää, pakinoitsijaa eikä virkamiestä, joka ei tätä ymmärrä.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

----------------------------------------------------------------------------------------

 

Mikä ruoan hinnassa olisi jotain ylimääräistä? (Blogi -kirjoitus maaseutukuriiri.fi, 12.4.2020)

Kauppalehdessä oli juttu 10.4. otsikolla ”Ovatko kuluttajat oikeasti valmiita maksamaan ylimääräistä kotimaisesta ruoasta?” Jutussa haastateltavina olivat Keskon pääjohtaja Mikko Helander, Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Pia Pohja ja Taalerin osakesijoitusjohtaja Mika Heikkilä.

 

Haastateltavat pohtivat koronakriisin vaikutusta elintarvikeketjun toimintaan sekä ruoan hintaan. Kaiken kaikkiaan anti jäi köykäiseksi vastausten osalta, mutta kysymyksiä se herätti.

 

Tyypillinen tapa keskustella ruoan hinnasta ja maataloudesta ylipäätään Suomessa on, että ruoan raaka-aineen tuottaja jätetään keskustelun ulkopuolelle. Niin myös tässä tapauksessa. Kaikki keskustelijat olivat niitä, joilla ei ole oma lehmä ojassa.

 

Toinen hämmentävä kysymys heräsi jo otsikosta. Miksi ruoan hinnassa olisi jotain ylimääräistä? Kuka tai, mikä taho on määritellyt, mikä on ylimääräistä? Onko jossain päätetty, että nyt ruoan hinta on oikealla tasolla ja sen päälle tuleva on kaikki ylimääräistä? Kenelle tuo ylimääräinen kuuluisi, jos kuluttaja sen haluaisi maksaa?

 

Suuressa osaa elintarvikkeita raaka-aineen osuus on marginaalinen. Ruoan hinnan nousun tarvitsee myös olla marginaalinen, jos se käytetään suomalaisen raaka-aineen saannin varmistamiseen eli tuottajahintojen nostamiseen terveelle tasolle. Huoltovarmuudesta puhuminen on turhaa ja kansalaisten pettämistä, jos ei puhuta ensin maatalouden nykyistä paremmasta kannattavuudesta.

 

Kaupan keskusliikkeillä ruokakaupan osuus liikevaihdosta on huomattavasti pienempi kuin sen osuus liikevoitosta. Kauppa voittaa siten aina oli sitten taantuma tai nousukausi, koska ihmisten on pakko syödä. Varsinkin nyt koronakriisissä kaupan keskusliikkeillä on varmasti kova paine paikata muun myynnin pienenemistä entistä vahvemmin ruokakaupan avulla.

 

Jauhelihan vuosia jatkunut järjetön polkumyynti pilkkahinnalla on malliesimerkki vastuuttomasti toimivasta elintarvikeketjusta. Yhden kauppaketjun halu olla markkinajohtaja jauhelihan myynnissä hinnalla millä hyvänsä on jauhanut jalkoihinsa koko lihaketjun kannattavuuden. Kun koronan säikäyttämät kuluttajat ovat hamstranneet jauhelihaa, on tilanne pahentunut entisestään.

 

Viljatuotteissa raaka-aineen osuus kilpailee reikäleivän reiän ja oluessa pullonkorkin kanssa. Maitotuotteissa tuontijuustojen halpamyynnin seurauksena suomalaisesta maidosta tehdään entistä enemmän huonokatteista jauhetta. Tänä keväänä ei ruotsalainen ”uusi” peruna saata onneksi pilata kotimaan perunamarkkinoita tai ainakin toivotaan niin. Ja näitä esimerkkejä riittää joka tuoteryhmästä.

 

Jos Suomessa halutaan suomalaista ruokaa ja, mikäli Suomessa aidosti halutaan kantaa huolta huoltovarmuudesta, on ensin ratkaistava maatalouden kannattavuusasiat. Se ei tarkoita suurtakaan muutosta kuluttajahinnoissa.

 

Toisekseen se tarkoittaa paluuta terveellä pohjalla oleviin hintoihin vailla vastuuta olleesta halpuuttamiskaudesta Suomen elintarvikekaupan historiassa.

 

Yhdenkään kuluttajan ei siten tarvitse pelätä joutuvansa maksamaan ruoasta ylimääräistä. Jos ruoan hinnassa on ylimääräistä, se ylimääräinen on kaupan katteessa.

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

---------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Mörkö sängyn alla? (Blogi -kirjoitus maaseutukuriiri.fi, 26.3.2020)

 

En ole kovin usein elämässäni pelännyt mitään. Varmaan lapsena lapsen pelkoja, mutta niistä ei ole muistijälkiä jäänyt. Lapsuus, nuoruus ja koko elämä on pääosin kohdellut hyvin, joskus jopa erinomaisesti. Viime vuosina tosin siitäkin edestä vedellyt pitkin korvia.

 

Nyt myönnän pelänneeni. Olen nähnyt kummallisia painajaisia, jotka ovat herättäneet keskellä yötä eikä uni ole enää tullut.

 

Sain ensimmäisen koronaan liittyvän kysymyksen jäseneltämme (siis MTK:n jäseneltä) helmikuun lopulla. Kysyttiin, miten kotieläintilalla olisi hyvä varautua? Sain keskusliitosta nopeasti ohjeet, jotka noudattivat hyvin niitä, joilla mennään tänäänkin.

 

Maaliskuun alkupuolella istuin kokouksessa, jonka aikana aloin pohtia, millä tavoin vakuutusturva mahtaa suhtautua, mikäli viljelijä sairastuu koronaan tai joutuu karanteeniin? Laitoin kyselyn vakuutusyhtiöön ja sain nopeasti vastauksen.

 

Sähköpostihistoriaa katsoessa seuraava kysymys oli, millä tavoin tuottajaosuuskunnat ovat ohjeistaneet tiloja koronaan liittyen? Samaan aikaan myös Ruokavirastolta ja ETT:ltä alkoi tulla ohjeita sekä nettisivuille vastauksia koronasta esitettyihin kysymyksiin.

 

Seuraava merkittävä jälki löytyy whatsappista 10.3., kun aloin koota Itä- ja Keski-Suomen erikoiskasvivaliokunnan kokousta koolle. Ensimmäisten viestien joukossa luki: ”Toinen, mikä itseä huolestuttaa on tuo koronatilanne ja, mitä mahdollinen tapaus tilalla vaikuttaa tilan toimintaan?”.

 

Suurempi huoli vielä tuolloin oli ulkomailta tulevien kausityöntekijöiden lupien hidas käsittely, mutta tilanne kehittyi tästä nopeasti. Tuosta hetkestä tähän päivään (26.3.) valiokunnan viestiketjussa on 319 viestiä, jotka liittyvät 99 % kausityövoimaan ja koronaan.

 

Torstaina 12.3. aamulla päätin, etten enää osallistu kokouksiin muutoin kuin etäyhteydellä. MTK antoi kaikille työntekijöille saman suosituksen iltapäivällä.

 

Koronan vaikutuksista tähän mennessä on jokainen varmasti saanut hyvän kuvan, mikäli on yhtään seurannut tiedotusvälineitä. Näitä ei ole tarpeen kerrata.

 

Järjestössä tilanne otettiin sekä vakavasti että nopeasti työn alle. Yhteenkään vähättelevään kommenttiin en törmännyt. Koneisto on toiminut ja nopeaan tahtiin luotiin sekä tilannekuva että toimenpidelistat siitä, mitä pitää tehdä. Ja nämä ovat myös joka päivä päivittyneet, kun tilannekuva on tarkentunut.

 

Erityiskiitos omalta osaltani jo tässä vaiheessa kaikille jäsenille, jotka ovat jaksaneet antaa rakentavaa palautetta siitä, mitä tarpeita heillä. Siitäkin huolimatta, että huoli oman tilan ja yrityksen tulevaisuudesta on ollut käsin kosketeltavan suuri.

 

Vaikka maakunnallinen organisaatiomme on pieni, kannustava jäsenkunta saa sen tuntumaan suurelta. Se motivoi ja auttaa jaksamaan. Edunvalvonta on yhteispeliä, jossa kaikkia tarvitaan.

 

Koronakriisi jatkuu ja meidän jokaisen pitää jaksaa toimia sen mukaisesti. Minimoidaan tartuntavaara, ei oteta turhia riskejä, huolehditaan omasta jaksamisesta, varmistetaan maatilan toiminnan jatkuvuus parhaalla mahdollisella tavalla, soitetaan läheisille, kavereille ja kollegoille, kysytään kuulumisia ja tuetaan toisiamme.

 

Minä ainakin myönnän, että korona on pelottanut ja pelottaa. Pelkään sitä perheessä olevien vakavasti sairaiden riskiryhmään kuuluvien perheenjäsenten takia, pelkään sitä iäkkäiden vanhempieni takia, pelkään sitä muiden läheisteni takia ja pelkään sitä kenen tahansa kohdalle sattuessa.

 

Onko tällainen pelko rationaalista tai tarpeellista? Ehkäpä ei, mutta minkäs teet. Nyt kannattaa mieluummin ylireagoida kuin alireagoida. Onko pelko vienyt minulta toimintakyvyn ja kyvyn tehdä töitä? Ei ole, päinvastoin työtä tekemällä olen näyttänyt pelolle pitkää nenää. Raskasta se on ja valehtelisin, jos väittäisin jotain muuta.

 

Amerikkalaisissa elokuvissa on yleensä lopussa jokin paatoksellinen opetuksentapainen. Koronan opetusta emme vielä tiedä. Ehkäpä se lopulta tuo meitä lähemmäs toisiamme pakottamalla ensin ottamaan etäisyyttä.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

ps. Tiedätkö, mitä mörkö yöllä pelkää? Sitä, että Chuck Norris on sen sängyn alla.

 

----------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Sama uutinen – kaksi tulkintaa (4.3.2020)

 

Maailmaa voi katsoa monesta näkökulmasta. Tästä esimerkkinä toimii maatalouden ympäristökorvausjärjestelmästä tehdyn selvityksen uutisointi.

 

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvityksen mukaan monivuotiset ympäristönhoitonurmet ovat maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän parhaita toimenpiteitä, sillä ne edistävät maaseutuohjelman useita ympäristötavoitteita. Sen sijaan monien täsmätoimiksi tarkoitettujen toimenpiteiden pinta-alat ovat jääneet liian pieniksi.

 

Ylen tulkinta samasta aiheesta oli, että ympäristökorvausjärjestelmä on epäonnistunut. Erityisesti Ylen uutinen korosti ilmastotoimien tehottomuutta, mutta jätti mainitsematta alkuperäisen uutisen, jossa todetaan: "Ilmastonsuojelun näkökulmasta maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä on melko tehoton. Tämä johtuu osittain siitä, että ilmastoasiat eivät olleet ohjelmaa suunniteltaessa yhtä voimakkaasti esillä kuin nykyään."

 

Toisin sanoen ohjelmaa laadittaessa ei edes ollut päätavoitteena ilmastotoimet, vaan ravinnepäästöjen vähentäminen, missä ohjelma on onnistunut hyvin, kuten alkuperäisessä uutisessa todetaan: "Maatalouden aiheuttama ravinnekuormitus vesistöihin on laskussa. Maatalouden aiheuttamaa ravinnekuormitusta on pyritty vähentämään 1990-luvulta lähtien, minkä ansiosta fosforin ja typen huuhtoutuminen sekä peltomaan eroosio ovat pienentyneet."

 

Maatalousyrittäjä joutuu tekemään päätöksiä tasapainoillen niistä aiheutuvien kustannusten ja haittojen sekä hyötyjen välillä. Ilman rahaa ei voi tehdä ympäristö- eikä ilmastotekoja.

 

Nykyisellä ohjelmakaudella ympäristökorvausjärjestelmän resurssit ohjattiin ns. kohdentamisalueelle, jotta Itämeren tilaa saataisiin parannettua. Lopullinen kohdentamisalue laajeni niin suureksi, että se on vienyt valtaosan tukirahoista ja jättänyt vain rippeitä Etelä-Savolle sekä muulle Itä-Suomelle.

 

Ympäristökorvauksen kohdentamisalue onkin aivan liian laaja ja sitä kautta resurssien käyttö tehotonta. Etelä-Savossa on Suomen puhtaimmat vesistöt ja viljelijät haluavat sen tilanteen jatkuvan.

 

Uudella EU:n ohjelmakaudella on korjattava nykyisen ohjelman epätasapaino ja resursseja jaettava myös meille, jotta vesien hyvä tila saadaan säilytettyä ja tarvittavissa kohteissa parannettua.

 

Tätä odotellessa kannattaa lukea alkuperäinen Luken uutinen www.luke.fi/uutiset.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

---------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Kuntia on kehitettävä kokonaisuuksina (14.2.2020)

 

Noin vuosi sitten Kerimäen, Punkaharjun ja Savonrannan alueella ilmestyvä Puruvesi-lehti uutisoi ”Ei mitään konkurssikuntia, vaan vahvuuksia kaupungille – Savonlinnan maaseututaajamiin tekeillä uudet kehittämissuunnitelmat”.

 

Samassa uutisessa todettiin, että nämä entiset kuntataajamat ovat vahvuuksia Savonlinnan kaupungille ja, että taajamien hyvinvoinnilla on vaikutusta koko kaupungin tilaan.

 

Samoin reilu vuosi sitten lausunnolla olleessa Mikkelin kantakaupungin osayleiskaavassa todettiin, että kaavoituksessa on kyse kaupunkilaisten yhteisestä tulevaisuudesta ja siitä ympäristöstä, missä on hyvä asua, opiskella, tehdä töitä ja viettää vapaa-aikaa. Tähän voi lisätä myös yrittämisen ja elinkeinojen harjoittamisen.

Myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) antavat uusia mahdollisuuksia Etelä-Savon tyyppisten maaseutukaupunkien ja kuntien kehittämiseen. Vanhojen VAT:n yhdyskuntarakenteen ”eheyttämistavoitteet” eivät enää pakota ohjaamaan kaikkea kehittämistä keskustaajamaan.

Uusissa VAT:ssa todetaan, että alueellisen kehityksen erot johtuvat yhä enemmän ei-aineellisista tekijöistä. Kaupunkiseudut ja maaseutumaiset alueet tarjoavat erilaisia ympäristöjä ja vetovoimatekijöitä elinkeinotoiminnalle ja asumiselle. Monipaikkainen asuminen yleistyy, ja tiiviimmät ja väljemmät alueet kytkeytyvät toisiinsa entistä vahvemmin.

Maakunnan laskeva väestömäärä vaatii kaupunkien ja kuntien kokonaisvaltaista kehittämistä. Tällöin vetovoimatekijöitä haetaan laajemmalla näkökulmalla sekä entistä enemmän yhtenä maakuntana eikä vain yksittäisinä kuntina. Saimaa-ilmiö on tästä hyvä esimerkki, josta toivon mukaan ottavat mallia myös muut toimijat, vastakkainasettelun sijaan.

 

Tarjoamalla tasokkaat päiväkodit, koulut ja terveydenhuoltopalvelut kaikissa taajamissa, luodaan elinvoimainen verkostokaupunki, jonka kehitys ei ole vain kantakaupungin varassa.

Etelä-Savo on vähän kuin ilmastomuutos. Molemmissa on siirryttävä ahdistuneisuudesta ratkaisujen hakemiseen ja mahdollisuuksien näkemiseen. Ne eivät löydy nurkissa pyörimällä, vaan tulemalla yhteiselle avoimelle foorumille ja katsomalla eteenpäin.

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kotimaisen syöminen on hyvä teko (20.1.2020)

 

Lihantuotantoon liittyvää keskustelua Suomessa on syytä laajentaa ja suhteuttaa kansainväliseen tilanteeseen.

Maatalouden tuotantotavat ja olosuhteet ovat erilaiset eri puolilla maailmaa. Suomella on erityisiä vahvuuksia naudanlihan tuotannossa. Meillä on myös edellytykset viedä ja brändätä kestävää naudanlihaa maailmalle.

Kotimaista valkuaiskasvituotantoa ja viestintää kotimaisten kasvisten käytön puolesta tulee myös lisätä. Nämä eivät ole joko-tai vaan sekä-että -kysymyksiä. Kotieläintuotanto ja kasvinviljely tarvitsevat toisiaan tulevaisuuden kiertotaloudessa monestakin syystä, mm. eläinten tuottaman lannan vuoksi.

 

Ilmasto-olojemme takia kotieläintuotanto on pohjoisimmilla alueilla lähes ainoa vaihtoehto ja Suomessa järkevää mm. runsaiden vesivarojen vuoksi.

Naudanlihantuotanto vaatii runsaasti vettä. Suomessa tuotettu nautakilo kuluttaa vettä alle puolet siitä, mitä keskimäärin muualla maailmassa tuotettu. Lisäksi teurastettu nauta hyödynnetään kokonaan, jolloin luvut edelleen puolittuvat.

 

Suomessa vettä sataa enemmän kuin sitä haihtuu, ja uutta pohjavettä muodostuu koko ajan. Suomalainen käyttää vain pari prosenttia vuodessa käytettävissä olevasta vedestä ja lähes puolet vedenkulutuksestamme syntyykin ulkomailla tuontituotteiden kautta.


Kaikesta maataloustuotannosta aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä. Kyse on kuitenkin ihmiselle välttämättömästä ruoan tuotannosta. Ruoantuotannon kasvihuonekaasupäästölaskelmissa ei tällä hetkellä huomioida juuri lainkaan maaperän ja kasvuston sitomaa hiiltä.

 

Maaperään jäävää hiilen määrää tutkitaan useassa tutkimushankkeessa ja myös päästökertoimia tarkennetaan. Olisi vastuutonta tehdä kauaskantoisia päätöksiä ilman tutkittua tietoa.
 

Naudat, kuten myös lampaat, ovat tärkeitä perinnebiotooppien hoitajia. Kasvien ja ravinteiden poistaminen reheviltä rannoilta laiduntavien eläinten avulla vaikuttaa myönteisesti linnustoon, kalastoon ja moniin hyönteis- ja perhoslajeihin.

Jokainen suomalainen päättää itse, mitä syö. Viljelijät tuottavat sitä, mille on kysyntää ja, mikä on omalla tilalla mahdollista. Suomalainen kotieläintuotanto on ekologisesti ja eettisesti kestävää suhteessa globaaliin tuotantoon.

 

Helppo ilmastoteko on vähentää tuontituotteiden käyttöä. Kaupassa kotimaisen tuotteen tunnistaa Hyvää Suomesta -joutsenlipusta tai Sirkkalehti -merkistä ja ravintoloissa se selviää kysymällä, mikäli alkuperä ei käy ilmi muutoin.

 

Syömällä kotimaista et syö toisten pöydässä etkä juo toisten kaivosta. Syömällä kotimaista tiedät, mitä suuhusi laitat ja, mistä ruokasi on peräisin. Syömällä kotimaista parannat kotimaan työllisyyttä, vaihtotasetta ja ylläpidät elävää maaseutua. Syömällä kotimaista teet hyvän teon joka päivä.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Intohimojen maaseutu (13.1.2020)

Onko maaseutu ongelma, koska siellä halutaan asua ja kasvattaa lapsia, sinne halutaan postia, kelvolliset tiet, sähköä ja toimiva nettiyhteys? Joku saattaa tarvita jopa poliisia tai ambulanssia. Suuri kauhistus kaiken keskittäjille on hiekkatien päässä oleva toimiva koulu.

Maaseudulla on myös joillekin ongelma nimeltään maatalous. Kiiltävälle paperille painetusta lifestyle -lehdestä saamme lukea, miten upea asia ruoka on. Samassa lehdessä kompetenssirajoittunut kolumnisti tekee syväanalyysin maatalouden viheliäisyydestä. Varsinkin ”tehomaatalous” on kolumnistille kauhistus, vaikkei kolumnisti tiedä, mitä sillä tarkoittaa.

Ruoan pitää olla halpaa, terveellistä, eettistä, turvallista, ravitsevaa, jäljitettävää, ilman maataloustukea tuotettua ja tarjolla 24/7/365. Ruoan on oltava sellaista, että minulla on puhdas omatunto sitä ostaessa, syödessä ja hukkaan heittäessä. Sellainen on todellista superfoodia.

Mutta maatalous, se on harmillinen juttu. Maatalous tuhoaa vesistöt, lämmittää ilmaston, rääkkää eläimet, vie verorahat, käyttää EU-budjetin eikä tuoksukaan aina miellytä.

Maaseutunuoret kävivät Helsingissä näyttämässä, miltä lehmä näyttää. Osa Y-sukupolven kansanedustajista närkästyi twitterissä. Lehmät eivät twitterissä ole, joten jatkoivat tärkeintä tehtäväänsä, märehtimistä. Jälkimmäisessä taisi olla enemmän järkeä.

Valistunut ihminen ymmärtää, että maaseutu ei ole ongelma. Valistunut ihminen tietää, että maaseudulla on ratkaisuja. Maaseutu antaa meille puhtaan ravinnon ja energian, turvallisen ja viihtyisän asuinpaikan, mahdollisuuden virkistymiseen ja ylläpitää luontosuhdettamme. Maaseutu vapauttaa meidät fossiilitaloudesta.

Valistunut ihminen muistuttaa, että maaseutu tarjoaa konkreettisia eväitä henkiseen kasvuun. Ruokaa, puuta ja elämysten sekä inspiraation raaka-aineita. Valistunut ihminen ihmettelee, miksi maaseutu on ongelma usein niille, jotka eivät elä maaseudulla. Ei elävä maaseutu ole keneltäkään pois.

Onneksi valtaosa ihmisistä on edelleen aivan täysijärkisiä. Koviten huutavat marginaaliset ainekset sijaitsevat Gaussin käyrän ääripäissä. He eivät toisiaan kuule, liekö tosin haluakaan kuulla.

Ääripäiden välissä olevan enemmistön on pidettävä pää kylmänä ja sydän lämpimänä. Vain sillä tavoin voimme edesauttaa yhteiskunnallisen ymmärryksen ja ratkaisujen löytymistä, huutokilpailun sijaan.

ps. Juuri saamamme tiedon mukaan maalle muuttamista suunnittelee noin 844 000 suomalaista. Tervetuloa!

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

----------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Suomalainen on kasvissyöjä

 

Viime kuukausien julkisesta, tosin pääkaupunkiseutupainotteisesta mediakeskustelusta voisi päätellä, että Suomen kansalaisen ruoka-annos koostuu pelkästä maidosta ja naudanlihasta.

 

Luonnonvarakeskuksen ja Kantar TNS:n keräämien tietojen mukaan keskivertosuomalaisen ruokalautanen painoi noin 460 kiloa (ilman nesteitä) vuonna 2018.

 

Suurimman osan lautasesta täyttivät viljatuotteet (17,1 %), hedelmät ja marjat (15,7 %), tuoreet vihannekset (12,7 %) ja peruna (9,7 %). Yksikään em. tuotteista ei ole kotieläimestä peräisin.

 

Vuodesta 2008 vuoteen 2018 tuoreiden vihannesten kulutus on kasvanut 13 prosenttia ja hedelmien ja marjojen yli 21 prosenttia. Tämä ei ole ylittänyt uutiskynnystä.

 

Kotieläintuotteista eniten kulutettiin sianlihaa (7 %), juustoja ja rahkoja (6,8 %), jogurtteja, viilejä ja kermoja (6,5 %) sekä siipikarjanlihaa (5,5 %). Sokerin osuus oli 6,3 %.

 

Entäpä otsikoiden, keskusteluohjelmien, aamulähetysten ja someraivon valovoimainen tähti, naudanliha? Naudanlihan osuus suomalaisten ruokalautasilla vuonna 2018 oli neljä prosenttia. Kiloissa 18,3 kiloa, jossa on mukana luut ja kypsennyshävikki, joita kumpaakaan ei syödä.

 

Naudanlihan kulutuksen vertailuvuodeksi jossain kohtaa keksittiin vuosi 1950. Valinta ilmeisen laskelmoitu. Esimerkiksi sähkövalo, auto, saati jääkaappi olivat tuolloin suurimman osaa suomalaisista saavuttamattomissa ja koko maa eli sodan jälkeisessä tilassa.

 

Rehellisempi vertailukohta olisi vaikkapa 1970 -luvun alku, jolloin naudanlihan kulutus oli korkeimmillaan vuonna 1975 ollen noin 25 kiloa. Siitä kulutus on pudonnut lähes 27 % vuoteen 2018. Tämäkään ei ole ylittänyt uutiskynnystä.

 

Maidon kulutus on laskenut vuodesta 1950 noin 69 % ja vuodesta 1975 noin 52 %. Joidenkin populistien puheista voisi päätellä, että kyse olisi kasvuprosenteista.

 

Suomalaisten ei tarvitse surra syömisiään, kun pysytään kohtuudessa ja kotimaisuudessa. Ruoan tuottajien ei tarvitse murehtia, sillä suomalaiset syövät monipuolisesti ja pääosin suomalaista ruokaa. Siitä kiitos sekä tuottajille että kuluttajille.

 

Ja, jos helposti haluaa vähentää ilmastokuormitustaan, se onnistuu poistamalla ruokavaliosta tuontilihat ja -maitotuotteet sekä korvaamalla riisin kotimaisella perunalla. Niin kotona kuin ulkona syödessä.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Maito ja naudanliha kuuluvat kestävään ruokajärjestelmään (23.10.2019)

 

Tällä samalla otsikolla kirjoittavat Luonnonvarakeskuksen tutkijat artikkelissaan (luke.fi/blogi). Sen sekä muun saatavilla olevan tiedon perusteella voidaan pohtia, onko hallinnollisesti tarvetta määritellä, mitä ihminen saa syödä ja, mitä ei.

 

Kotieläintuotannon kokonaisvaikutuksia arvioitaessa pitää huomioida koko ruokajärjestelmä. Globaaleja ongelmia ei myöskään tule yleistää Suomeen. Meillä maatalouden tuotantopanokset käytetään tehokkaasti lopputuotteisiin, kun eläinten perinnöllinen aines, ruokinta ja hoito ovat huipputasoa.

 

Suomessa ovat maailman parhaat vesivarat ja runsaasti peltoalaa lannan ravinteiden hyödyntämiseen. Jokaista suomalaista kohti on käytettävissä vuodessa 2 000 kuutiota makeaa vettä, josta käytämme vain noin kaksi prosenttia.

 

Maatalouden osuus Suomen kokonaispäästöistä on tällä hetkellä 12 prosenttia. Ruoan osuus suomalaisten kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöistä on 16 prosenttia. Edelle menevät asuminen ja energiankulutus (39 %), liikkuminen (19 %) sekä palvelut ja tavarat (26 %).

 

Ruoantuotannon osalta maaperän mahdollisuudet hiilensidontaan on keskeinen ratkaisu ilmastonmuutoksen hillintään. Nurmi monipuolistaa viljelykiertoja sekä ylläpitää maaperän laatua ja hiilensidontaa.

 

Naudalla ja nurmella on Suomessa kohtalonyhteys, joka ylläpitää laajasti luonnon monimuotoisuutta linnuista kasvillisuuteen. Laiduntava lehmä on raivaussahan ohella parhaita luonnonhoitajia.

 

Nauta on siitä hieno eläin, että se pystyy muuttamaan ihmisille kelpaavaksi ruoaksi nurmea ja kuituja, joita emme itse pysty syömään. Mikäli tämä ravinto otetaan ruokajärjestelmästä pois, olemme entistä pahemmin tuontiruoan varassa.

 

Märehtijät tuottavat metaania, jonka ne poistavat pötsistä röyhtäilemällä. Metaanin hiili on peräisin biomassaan sitoutuneesta hiilestä eli se ei vapauta uutta fossiilista hiiltä ilmakehään.

 

Kotieläintuotanto on myös tärkeä osa kiertotaloutta. Lanta ja nurmi ovat vaihtoehto fossiilitaloudelle bioenergian ja kierrätyslannoitteiden muodossa. Näissä myös kunnat ja kaupungit voivat olla aktiivisia luomalla edellytyksiä esimerkiksi biokaasulaitosten perustamiselle ja edellyttämällä julkiselta liikenteeltä biokaasun käyttöä polttoaineena.

 

Luken tutkijoita siteeraten: ”Maatalousmaa on hyödynnettävä tehokkaasti ja päästöjä vähennettävä merkittävästi. Tässä kotieläintuotannolla on tulevaisuudessakin tärkeä osa. Kokonaiskestävyyttä voi edistää mm. lisäämällä kotimaisen ruoan osuutta, vähentämällä ruoan liiallista kulutusta sekä hävikkiä.”

 

Lisäksi tulee muistaa kotieläintuotteiden ravitsemukselliset vahvuudet. Näitä ovat mm. proteiinit, rauta, sinkki ja seleeni sekä B-ryhmän vitamiinit, joista merkittävän osan saamme kotieläintuotteista.

 

Nautojen määrä on Suomessa puolittunut 1950-luvulta. Samassa ajassa niiden tuottamat kasvihuonepäästöt ovat vähentyneet 34 prosenttia ja autojen määrä tuhatkertaistunut.

 

Kotieläintuotteita korvaavia elintarvikkeita tulee markkinoille tasaiseen tahtiin. Se antaa kuluttajille uusia valinnan mahdollisuuksia. Hallinnollisia päätöksiä tähän ei tarvita.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Syken päästöt

 

MTV uutisoi maanantaina 16.9 otsikolla Mittaukset yllättivät: Karjatilojen päästöt vesistöihin ovat arvioitua pienemmät – "Jossain muualla kuormitus on sitten suurempi". Uutisessa haastateltiin Suomen ympäristökeskuksesta agrologi Markku Puustista.

 

Samana päivänä Syken erikoistutkija Petri Ekholm myönsi Ylen uutisessa, että arviot maatalouden ravinnepäästöistä ovat perustuneet suppeisiin ja vain tietyltä maalajilta saatuihin tietoihin ja, että uudet tutkimustulokset ovat osoittaneet, että nautakarjatalouden ravinnepäästöt voivat olla heidän arvioitaan merkittävästi pienempiä.

 

Agrologi Puustisen johtopäätös tästä oli kuitenkin se, että muualla niiden ravinnepäästöjen täytyy sitten olla suurempia. Erikoiseksi tämän johtopäätöksen tekivät hänen perustelunsa. Päästöjen on oltava muualla suurempia, koska vain siten päästään fosforipäästöjen keskiarvoon, jonka Syke tai ainakaan Puustinen hyväksyy. Ja, jonka ovat itse myöntäneet perustuvan suppeisiin ja vain tietyltä maalajilta oleviin arvioihin.

 

Jotenkin tulee mieleen vanha sketsi pohjalaiskäräjistä, joka alkoi repliikillä "Huutakee se syyllinen sissään!" Jokainen voi itse päätellä, kuka on sisään huutaja ja kuka se sisään huudettava.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Oikeat kärjet - vääriä väitteitä (8.10.2019)

 

Etelä-Savon maakunnan strategiset kärjet ovat ruoka, vesi ja metsä.

Julkista keskustelua seuratessa jollekin voisi tulla olo, jotta jopa olette paskat kärjet valinneet.

Syödään vääriä ruokia, joita tuotetaan väärin harjoitetulla maataloudella. Metsiä hakataan turhaan ja väärällä tavalla. Lisäksi maa- ja metsätalous pilaavat vesistöt.

Ah, tätä ilon ja onnen päivää. Nimittäin kaikki tuo on täyttä roskaa. Maa- ja metsätalous eivät ole ongelma, ne ovat niihin ratkaisu. Ja luojan (tai, mihin sitten kukakin uskoo) kiitos, meillä on Etelä-Savossa hienot mahdollisuudet tuottaa ruokaa ja metsän tuotteita.

Ikävä vaan, että mm. Suomen edunkunnassa maa- ja metsätalouden osaaminen hupenee joka vaalien jälkeen. Samaa ilmiötä on myös kuntatasolla, sitä pahempana mitä isompi kaupunki kyseessä.

Ja tilanne tulevaisuudessa on entistä haastavampi, kun kuuntelee, millä tavoin esimerkiksi yliopistoissa suomalaista maa- ja metsätaloutta käsitellään. Julkisuudessa puhutaan paljon lasten keskuudessa tapahtuvasta koulukiusaamisesta. Toivottavasti samaan ei sorruta myös korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa.

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Laiskasti maataloudesta (30.9.2019)

 

Ilta-Sanomien haastattelussa 27.9. laillistettu ravitsemusterapeutti Jan Verho kertoo, että ihminen ei välttämättä tarvitse maitoa, jos maidon sisältämät ravintoaineet saadaan muista elintarvikkeista.

 

Juttu jatkuu, että näitä samoja ravintoaineita saa esimerkiksi juustosta ja jogurtista. Ravitsemusterapian opintoihin ei ilmeisesti sisälly kurssia, jolla kerrottaisiin, mikä on juuston ja jogurtin pääasiallisen raaka-aine.

 

Turussa ilmestyvä Turkulainen -lehti haastatteli 29.9. Hesburgerin perustaja Heikki Salmelaa. Salmelan ohjeet suomalaiselle lehmänpitäjälle kuuluivat: ”Lehmille voisi syöttää rehun sijasta nurmea ja säilörehua. Viljelijät saisivat palkkion siitä, että viljelevät lehmien syötäväksi nurmea, mikä vähentää päästöjä. He saisivat korvausta ilman putsaamisesta. Pitää ajatella, miten asiat hoituvat luonnostaan. Nyt on ohitettu luonnon tapa toimia, Hese lataa.”

 

Salmelan mukaan lehmät eivät siis Suomessa syö nurmipohjaista rehua. Kauaksi on pikaruoan myyjä vieraantunut pihvinsä alkulähteeltä. Tosin moni Hesen pihvi taitaa tulla laivalla Suomeen paikasta, jossa Turkulaista ei ikävä kyllä lueta.

 

Olipa näissä kahdessa esimerkissä kyse haastateltavien tietämättömyydestä tai toimittajien tekemättä jääneestä faktantarkistuksesta, lopputulema on sama. Viesti on epätosi, mutta menee totena muille yhtä heikolla tietämyksellä varustetuille.

 

Suomalaista maataloutta käsittelevään uutisointiin on laajemminkin pesiintynyt joko laiskuudesta tai tahallisuudesta johtuvaa sisältöä. Toivottavasti kyse on edellisestä, koska jälkimmäinen on tietoista ja siten laiskuuttakin vastenmielisempää.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Ruokaturva alkaa omasta maasta (25.9.2019)

 

Ruokaturva koostuu ruoan saatavuudesta, ruoan saatavuuden ja saantimahdollisuuksien jatkuvuudesta sekä ruoan laadusta, sopivuudesta ja ravitsevuudesta.

 

Huoltovarmuudella tarkoitetaan väestön toimeentulon, elinkeinoelämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömän kriittisen tuotannon, palvelujen ja infrastruktuurin turvaamista vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

 

Maailmassa ei ole maata, jossa ruokajärjestelmä olisi suljettu. Ruokaa tuodaan ja viedään aina jossain määrin. Kriiseihin varautuminen edellyttää tiettyä omavaraisuuden tasoa. Suomalainen maatalous on Suomen omavaraisuuden edellytys.

 

Ruokaturvattomuus ja konfliktit liittyvät toisiinsa. Ruokapulasta ja hintojen noususta seurannut kansalaisten tyytymättömyys johtivat Syyrian ja Pohjois-Afrikan konflikteihin. Hintojen nousu voi olla seurausta myös epäonnistuneesta politiikasta, kuten Venezuelassa on käynyt.

 

Globaali kaupungistuminen muuttaa ruokajärjestelmiä. WHO:n mukaan kaupungeissa liikutaan ja tehdään fyysistä työtä vähemmän kuin maaseudulla. Samaan aikaan kaupungeissa kuluttaminen siirtyy kaloritiheisiin ja prosessoituihin ruokiin. Kaupungeissa myös syödään enemmän eläinperäisiä tuotteita kuin maaseudulla.

 

Kaupunkiviljelystä on tarjottu ratkaisua ruokajärjestelmän ongelmiin. Tutkimustietoa kaupunkiviljelystä on vähän, mutta arviot sen mahdollisuuksista ruokaturvan parantamiseksi eivät ole rohkaisevia. Yksittäisille kotitalouksille sillä saattaa olla merkitystä, mutta suuremmassa mittakaavassa ei.

 

Ruoan tuottamisen irrottaminen maaperästä ja auringonvalosta ovat marginaali-ilmiöitä globaalin ruokajärjestelmän kannalta. Laadukas peltomaa on aurinkopaneeli ja nurmea syövä nauta bioreaktori, joiden järkeviä korvaajia ei ole vielä näköpiirissä.

 

FAO ja OECD arvioivat, että lihan kulutus kasvaa väestönkasvun tahdissa, mutta elintason nousu ei enää kiihdytä kasvua. Sen sijaan maidon ja viljan kulutus kasvavat väestönkasvua nopeammin. Teollistuneissa maissa kotieläintuotteiden kulutus on arvioiden mukaan kääntymässä lievään laskuun.

 

e2 Tutkimuksen tekemän raportin mukaan keskeinen uhka oman ruokaturvamme osalta on maatalouden heikko kannattavuus. Toisaalta merkittävä osa ruoasta menee Suomessa hukkaan.

 

Edelleen raportti toteaa, että ruokajärjestelmämme on epäkunnossa, kun se ei pysty takaamaan riittävää toimeentuloa viljelijöille. Ei siitäkään huolimatta, että maatalous on parantanut tuottavuuttaan merkittävästi. Tuottavuushyöty on Luonnonvarakeskuksen tutkimusten mukaan valunut ruokaketjun muille osille alhaisina hintoina.

 

Harva yhteiskunnallinen asia on yksinkertainen, eikä niihin ole yksinkertaisia ratkaisuja. Ruokaketju on monimutkainen yhtälö, jossa maatalouden kerroin ei voi vuodesta toiseen olla pienin.

 

Mikäli kotimainen maatalous poistetaan suomalaisesta ruokaketjusta, joutuu ruokaturvan lisäksi muukin ketju ongelmiin. Vaikka tällä hetkellä tekisikin kovaa tulosta, maatalouden kustannuksella.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Luonnonvarakeskus vetäytyy Itä- ja Pohjois-Suomesta (18.9.2019)

Yle uutisoi maanantaina 16.9. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksesta otsikolla ”Nautakarjatilojen päästöt merkittävästi yliarvioitu". Maaseudun Tulevaisuus uutisoi 17.9., että Luke keskittää kotieläintutkimuksensa Jokioisiin – Maaningan ja Ruukin tutkimusnavetat suljetaan

Ylen uutisessa kerrotut Luken Maaningan yksikön tutkimustulosten perustelut toimivat malliesimerkkinä siitä, kuinka tärkeää maatalouden tutkimustoiminnassa on ottaa huomioon maan eri osien erilaiset viljelyolosuhteet.

 

Nykyisin käytössä oleva arvio maatalouden fosforipäästöistä on perustunut pienillä savisilla valuma-alueilla Etelä-Suomessa tehtyihin tutkimuksiin. Näiden on maatalouden toimijoiden piirissä tiedetty jo pitkään pätevän huonosti täysin erilaisiin olosuhteisiin Itä- ja Keski-Suomessa.

 

Myös Syken erikoistutkija myöntää Ylen uutisessa, ettei heillä ole kovin paljoa seurannassa olevia maatalousalueita. Silti maatalous ja erityisesti karjatalous on nostettu toistuvasti esille vesistöjen pilaajana.

 

Maataloudesta aiheutuu päästöjä, kuten mistä tahansa ihmistoiminnasta. Ja maatalous on ihmistoimintaa, koska se tuottaa ihmisille ruokaa. Maatalous myös tekee joka päivä töitä päästöjen vähentämiseksi niissä puitteissa, minkä yksittäinen viljelijä sääolosuhteille mahtaa.

 

Jotta yksittäinen viljelijä voi tehdä entistä parempia ja vaikuttavampia ympäristötekoja, tulee hänellä olla käytettävissä parasta mahdollista tutkimustietoa, joka soveltuu juuri hänen tilansa olosuhteisiin.

 

Luonnonvarakeskuksella on menossa laaja tutkimustoiminnan keskittämisohjelma. Tähän kuuluu yhtenä Mikkelin Karilassa toimivan luomututkimuksen alas ajaminen ja siirtäminen toiselle puolelle Suomea.

Viimeisimmän tiedon mukaan nyt myös Pohjois-Savossa Maaningan ja Pohjois-Pohjanmaalla Ruukin tutkimusyksiköt oltaisiin sulkemassa. Nämä molemmat yksiköt ovat keskittyneet erityisesti kotieläintuotannon ja nurmituotannon tutkimukseen.

 

Luke Maaningan tutkimustulokset nautakarjatalouden päästöistä antaa niin selkeän viestin alueellisen tutkimustoiminnan tarpeellisuudesta, että Luken johdon tulee arvioida uudelleen tekemänsä keskittämispäätökset. Ja ainoa oikea johtopäätös on niiden peruminen.

 

Jouni Paunonen

puheenjohtaja,

MTK-Etelä-Savo

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Kohtuudella ja kotimaista! (12.8.2019)

 

Kohtuudessa pysyminen on hyvä ohje kutakuinkin kaikilla elämän osa-alueilla. Ahneudesta seuraa harvoin mitään hyvää sen enempää itselle kuin kanssaihmisille.

 

Siinä vaiheessa, kun poliitikot haluavat päättää, mitä kansalainen saa syödä ja, mitä ei lähestytään jotain muuta valtiomuotoa kuin Suomessakin voimassa oleva länsimainen demokratia.

Onneksi Suomessa vastuullista syömistä on helppo harjoittaa. Olipa ruokavaliosi sitten millainen tahansa. Tässä joitain yksinkertaisia vinkkejä.

 

Osta ja syö suomalaista, koska silloin tiedät, mitä syöt etkä syö muiden pöydästä etkä juo toisten kaivosta. Tässä kohtaa hyvä omatunto on ostettavissa.
 

Suosi suomalaisia merkkituotteita kaupan tuotemerkkien sijaan, jos vain mahdollista. Silloin tuottajalla on parempi mahdollisuus saada kunnollinen korvaus tekemästään työstä ja sitä kautta varaa ilmastotekoihin. Ruoan tuottaminen ei tapahdu ilman kustannuksia ja vastuullinen tuottaminen on kalliimpaa kuin vastuuton.


Osta mahdollisuuksien mukaan suoraan tuottajalta ja joka tapauksessa mahdollisimman lähellä tuotettuja tuotteita. Tällä varmistat, että rahasi eivät valu välikäsien taskuun ja olet suorassa kontaktissa ruokasi tekijään.


Älä heitä ruokaa hukkaan. Osta vain tarpeeseen ja ota lautaselle vain sen verran kuin jaksat syödä. Säästät sekä luontoa että rahojasi.


Kysy aina ruokasi alkuperän perään niin kaupassa, ravintolassa, koulussa, työpaikkaruokalassa, kaverin kotona, mummolassa, tyttö/poikaystävän kotona, lentokoneessa, junassa, Linnanmäellä, ABC:llä eli joka paikassa. Silloin voit tehdä vastuullisia valintoja edellä lueteltujen vinkkien mukaisesti.


Ja lopuksi, nauti ruoasta, syöminen ei ole syntiä!

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Ruokaketju ei kestä osaoptimointia (14.6.2019)

 

Optimoinnilla tarkoitetaan parhaan mahdollisen vaihtoehdon etsimistä. Osaoptimointi maksimoi yksittäisen toimijan etua kokonaisuuden kustannuksella. Osaoptimoinnissa yhtälön yksi muuttuja lakkaa välittämästä muusta yhtälöstä.

 

Mikään elämän osa-alue ei pysty kehittymään, jos jokin siihen vaikuttava toimija keskittyy vain oman etunsa ajamiseen. Tämä pätee niin politiikkaan, markkinatalouteen kuin ihmissuhteisiin. Mikään poliittinen järjestelmäkään ei ole välttynyt osaoptimoinnilta ja sen tuomilta ongelmilta, ei edes kommunistinen suunnitelmatalous.

 

Markkinataloudessa osaoptimointi voi pitkittyä siten, että sen kohteeksi joutuvat toimijat jatkavat toimintaansa hyvinkin epäedullisessa toimintaympäristössä, koska niillä ei ole muita vaihtoehtoja.

 

Pitkittyminen voi jatkua myös siksi, että osaoptimoijalla on mahdollisuus vaihtaa yhtälössä olevia muuttujia eli esimerkiksi kauppakumppaneita. Tällöin samoilla markkinoilla on keskenään kilpailevia toimijoita, jotka harjoittavat omissa yhtälöissään osaoptimointia.

 

Myös ns. yhden asian liikkeet käyttävät osaoptimointia. Ne valitsevat monimutkaisesta yhteiskunnallisesta yhtälöstä vain yhden heitä kiinnostavan muuttujan ja aloittavat kovaäänisen kampanjan sen edistämiseksi. Samalla ne sulkevat silmänsä siltä, mitä heidän vaatimuksensa aiheuttaa muille ja koko yhtälön lopputulemalle.

 

Yhden asian liikkeiden osaoptimointiin liittyy yleensä se, että niiden oma asema on turvattu. Joillakin järjestöillä jopa julkisilla varoilla. On helppoa vaatia muilta, kun itsellä ei ole mitään menetettävää.

 

Myös ruokaketju on monimutkainen yhtälö, jonka keskeisinä toimijoina ovat alkutuottajat, elintarviketeollisuus ja kauppa. Lisäksi näihin toimijoihin vaikuttaa lukuisia muita muuttujia.

Halpuuttaminen on esimerkki ruokaketjussa tapahtuvasta osaoptimoinnista. S-ryhmä on niin suuri toimija, että se pystyy manipuloimaan yhtälöä ja tarvittaessa vaihtamaan sen muuttujia eli tavarantoimittajia. Samalla kilpailevat kaupparyhmät joutuvat puolustamaan markkinaosuuttaan.

 

S-ryhmän Akilleen kantapää on, että sen toimintaan ei tule riittävästi ulkopuolista näkemystä. Järjestelmä kasvattaa kaikki samaan muottiin ja etenemistä ei tapahdu, mikäli uskallat kyseenalaistaa, saati rikkoa tuon muotin. Toki sama ongelma vaivaa monia muitakin organisaatioita.

 

Osuustoimintakeskus Pellervon mukaan osuuskuntien perustana ovat mm. demokratian, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden arvot sekä rehellisyyden, avoimuuden ja yhteiskunnallisen vastuun ja muista ihmisistä välittämisen eettiset arvot.

 

Joku voisi kysyä, millä tavoin nämä toteutuvat halpuuttamisen kohdalla, kantaako S-ryhmä osaoptimoinnillaan yhteiskunnallista vastuuta suomalaisesta ruokaketjusta? Välittääkö halpuuttaja muista ihmisistä, tässä tapauksessa suomalaisesta alkutuottajasta?

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

---------------------------------------------------------------------------------------------

Hallitusohjelmalle terveelliset eväät (16.5.2019)

Suomeen on työn alla varsin kirjavasta joukosta koostuva hallitus tai ainakin tätä kirjoittaessa näyttää siltä. Olipa kokoonpano mikä tahansa, tulee sen huolehtia koko Suomesta.

Maatalouden osalta on selvää, ettei hallitusohjelmassa aseteta uusia kustannuksia aiheuttavia velvoitteita tai tukileikkauksia. Ohjelman tulee antaa mahdollisuus maatalouden ja ruoantuotannon tuottavuuden, kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantamiseen.

Kannattava maatalous on tärkeä osa huoltovarmuutta ja edellyttää mm. investointien turvaamista, tuotantovälinemarkkinoiden toimivuutta, markkinariskien hallintaa ja panostusta alkutuotannon perustutkimukseen, tuotekehitykseen sekä ruokainnovaatioihin.

Suomen maatalouden erityisasema ja rahoituksen nykytaso on turvattava EU:n maatalouspolitiikan uudistuksessa. Maatalouden toimintaedellytykset on turvattava EU:n kaikilla alueilla. Hallituksen EU-politiikan linjaukset ovat tässä keskeisessä roolissa.

Mikäli EU-politiikassa ei onnistuta, tulee varautua paikkaamaan sitä kansallisesti. Tämä tarkoittaa myös kansallisella tasolla nykyistä tasapuolisempaa maatalouspolitiikkaa Suomen sisällä ja varsinkin Itä-Suomen näkökulmasta.

Edelleen hallituksen tulee kehittää ja laajentaa ruoan alkuperämerkintävaatimuksia vähittäiskaupoissa ja ravintoloissa. Vain siten kuluttajat voivat tehdä vastuullisia valintoja. Tätä voidaan edistää myös vahvistamalla kotimaisen ruoan osuutta julkisissa ruokapalveluissa.

Ruokaturvan, huoltovarmuuden ja ilmastoystävällisen kotimaisen maataloustuotannon kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että maatiloille saadaan uusia yrittäjiä. Tämä edellyttää maatilojen sukupolvenvaihdosten edistämistä rakennepoliittisin ja verotuksen keinoin. Paras keino uusien yrittäjien löytymiseen on maatalouden kannattavuuden parantaminen.

Nuorten alalle saamisen varmistamiseksi sukupolvenvaihdosten pitää olla taloudellisesti mahdollisia jo ennen luopujien lakisääteistä eläkeikää. Riittävän ajoin yrittäjän uralle pääseminen varmistaa suomalaisen maatalouden ja sitä kautta elintarvikeketjun tulevaisuuden.

Uuden hallituksen tulee myös laatia hallinonalojen yhteinen biokaasutoimintaohjelma. Ohjelman tulee sisältää mm. sujuvat lupajärjestelmät, joustava mahdollisuus energian myyntiin, laitosten investointuet, kannustimet biokaasua käyttävien ajoneuvojen hankintaan sekä jakeluinfran kehittämisen.

Suomi on pitkä ja myös leveä maa. Vaikka väki vähän kerrassaan näyttää pakkautuvan harvoihin kalliin asumisen ja elämisen keskuksiin, on maaseudulla edelleen tarjottavana ihmisten perustarpeet: ilmastoystävällistä ruokaa, energiaa ja uskomattoman laaja skaala muita elämisen ja yrittämisen raaka-aineita.

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viennistä lisää kannattavuutta (1.5.2019)

Maatalouden kannattavuuden parantaminen edellyttää monipuolisia toimenpiteitä. Erityisesti tarvitaan uusia myyntikanavia, koska tulokset elintarvikeketjun oikeudenmukaisemmasta tulonjaosta kotimaassa ovat jääneet heikoiksi.

Tuottajahintojen nousun esteenä näyttää edelleen olevan suomalaisen elintarviketeollisuuden heikkous suhteessa kauppaan. Kauppa ei luovu vahvasta asemastaan ja teollisuudelta puuttuu kyky haastaa sitä.

Suomalaisille elintarvikkeille tuleekin hakea aktiivisemmin uusia vientimahdollisuuksia sekä ns. lyhyitä toimitusketjuja suoraan tuottajalta kuluttajalle.

MTK:n hallitusohjelmatavoitteiden yhtenä kärkenä on kääntää elintarvikkeiden kauppatase positiiviseksi. Tällä hetkellä Suomesta valuu rahaa ulos kiihtyvällä vauhdilla elintarvikkeiden tuonnin kasvun myötä.

Välineitä viennin lisäämiseksi ovat hallituskausien ylittävä vientistrategia, valtionhallinnon ja viranomaisten yhteistyön parantaminen, vienninedistämisen rahoituksen turvaaminen sekä vientiyrityksiä palvelevan verkoston vahvistaminen Suomessa ja kohdemaissa.

Lisäksi suurimpien elintarvikealan yritysten on aloitettava aito yhteistyö viennin lisäämiseksi. Yhteistyöllä saadaan tehokkuutta ja asiakkaille pystytään tarjoamaan paras mahdollinen kattaus suomalaisia tuotteita.

Vienti voi olla mahdollisuus myös pienemmille yrityksille. Monet pienet elintarvikealan yritykset ovat maatilataustaisia ja käyttävät oman tilan raaka-aineita tai hankkivat ne lähialueelta.

Yksin näiden yritysten voimavarat vientiin ovat pienet, mutta yhteistyössä ja maakuntien kehittämisorganisaatioiden avulla siihen voi avautua uusia mahdollisuuksia.

 

MTK sai runsaasti positiivista palautetta tämän vuoden Grüne Woche -tapahtumaan osallistumisesta Saksassa. Vaikka useimmissa maissa preferoidaan omaa ruokaa, osoitti tapahtuma, että suomalaiset elintarvikkeet kiinnostavat myös maamme rajojen ulkopuolella.

Kannattaa myös muistaa, että markkinapotentiaali maailmalla on niin suuri, ettei siitä tarvitse löytää kuin kapea siivu, johon on mahdollisuus avata kannattava myyntikanava.

Viennissä, kuten kaikessa kaupassa on aina tarjottava sitä, mille on kysyntää. Suomesta ei kannata viedä meillä myymättä jäänyttä ylijäämää, vaan tulee myydä sitä, mitä halutaan ostaa ja, mistä ollaan valmiita maksamaan mahdollisimman hyvä hinta.

Halpuuttaminen on osoittanut, ettei siitä jää jaettavaa ruoan tuottajalle. Vain riittävän korkea lopputuotteen hinta antaa mahdollisuuden kannattavalle alkutuotannolle. Ja, mitä vähemmän välikäsiä on rahaa jakamassa sitä parempi.

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Uusi eduskunta oikeisiin töihin (14.4.2019)

Talouskasvu on keskeinen työllisyysasteen nostamisen keino. Uusia työpaikkoja voi syntyä koko maahan, ei vain kasvukeskuksiin. Yritykset palkkaavat työntekijöitä, jos niiden toimintaympäristö on kunnossa.

Keskeisiä hyvän toimintaympäristön välineitä ovat liikenne- ja digiverkkojen laatu, kannustava yritysverotus, yrittäjävähennyksen turvaaminen, maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveron estäminen, toimivat viranomaispalvelut sekä työllistämisen helpottaminen.

Kotimaisen raaka-aineen käytön heikennykset heikentävät suoraan työllisyyttä. Näistä esimerkkeinä hakkuiden vähennysvaatimukset ja negatiivinen maito-lihakeskustelu. Olisi vastuutonta siirtää kotimaista tuotantoa maihin, joiden tuotantomenetelmiin emme voi vaikuttaa.

Sosiaaliturvauudistuksen osalta tärkeää on miettiä järjestelmää kokonaistavoitteen kautta. Viljelijän kannalta keskeistä on huolehtia lomituspalveluista ja työssäjaksamisesta.

Sotu-uudistuksessa tulee huolehtia, että työllistyminen kannattaa aina. Mallin tulee kannustaa työntekoon sekä aktiivisuuteen. Heikommista on huolehdittava ja tarvittavat palvelut on oltava saatavilla myös maaseudulla.

Maaseudulla työt koostuvat usein eri kokonaisuuksista. Uudistuksessa tulee huolehtia koulutuksen ja työnteon sujuvasta yhdistämisestä sekä joustavasta liikkumisesta eri muotojen välillä, esimerkiksi palkansaajasta yrittäjäksi ja päinvastoin.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa on keskityttävä neljään pääasiaan. Kokonaispäästöjä on saatava alas ja on keskityttävä suurimpiin päästöjen aiheuttajiin, joita ovat energiatuotanto, asuminen ja liikenne.

Toiseksi hiilensidontaa on tehostettava, mitä voidaan tehdä lisäämällä metsien kasvua ja parantamalla peltojen hiilensidontaa.

Kolmanneksi fossiilitaloudesta on siirryttävä biotalouteen. Tämä edellyttää biotalouden toimintaedellytysten parantamista. Menestyvä maa- ja metsätalous ovat pohja, johon monipuolista biotaloutta voidaan rakentaa.

Neljänneksi on parannettava valmiuksia ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, esim. tuhoriskien, lyhyemmän talven ja vesitasapainon aiheuttamien ongelmien torjumiseksi.

Tutkimusta on lisättävä sekä hiilensidonnan vahvistamiseksi että uusien markkinamekanismien kehittämiseksi, joilla maanomistajat voivat saada hyötyä tekemästään työstä.

On erikoista, miksi positiivisia ilmastovaikutuksia aikaansaavia nieluja kohdellaan puoluepoliittisessa keskustelussa kieltopolitiikan keinoin. Eikö positiivista työtä kannattaisi mieluummin kannustaa porkkanalla kuin rampauttaa kepillä?

Hallituksen on luotava vakaa ympäristö investoinneille. Suomi on talouden alisuoriutuja resursseihin nähden, mikä johtuu meillä lietsotusta poliittisesta epävarmuudesta. Suomen tulee olla houkutteleva paikka investoida ja työllistää.

Maaseutu on työtä ja resursseja täynnä. Uuden eduskunnan ja hallituksen on otettava sen koko potentiaali käyttöön ja lisättävä koko Suomen elinvoimaa. Vaalien jälkeen Suomea on rakennettava puoluepolitiikan sijasta reaalipolitiikan pohjalta.

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

----------------------------------------------------------------------------------------

 

Kotieläintuotteilla on paikkansa ruokapöydässä (19.3.2019)

 

Suomalaiset metsät ja pellot ovat merkittävimpiä hiilensitojia, kun energian ja liikenteen osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on noin 70 %. Tilastokeskuksen mukaan metsät ja puutuotteet sitovat noin puolet Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

 

Kestävillä maa- ja metsätaloustoimilla voidaan tehostaa kasvillisuuden ja maaperän hiilensidontaa, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja, mikä tärkeää turvata kotimainen ruoan- ja puuntuotanto.

 

Suomen on ajettava tehokasta ilmastopolitiikkaa yhtä aikaa huolehtien siitä, että sen vaatimat toimenpiteet ovat kustannustehokkaita. Tämä tarkoittaa mm. kannustavia toimia, joilla luovutaan fossiilisten energialähteiden käytöstä. Samalla on myös huolehdittava huoltovarmuudesta.

 

Suomalaisesta nautakarjataloudesta syntyviä päästöjä tasoittaa nautojen nurmirehuvaltainen ruokinta, mikä tarkoittaa merkittävää hiilensidontaa. Tätä ei jostain syytä oteta huomioon ilmastovaikutusten kokonaistarkastelussa. Liekö tarkoituksellisesti.

Suuri sato lisää maahan sitoutuvaa hiiltä ja pienentää päästöjä tuotettua kiloa kohti, kun kasvutekijät ovat tasapainossa. Jos sato kaksinkertaistuu, myös hiilivirta maaperään kaksinkertaistuu.

 

Tämä yksinkertaisesti sen takia, että isompi maanpäällinen sato tarkoittaa myös isompaa juuriston biomassaa. Tästä taas seuraa parempi ravinteiden pidätys ja sen myötä pienempi ravinnehukka.

 

Korkeaan säilörehusatoon tähtäävä nurmituotanto hyödyntää tehokkaasti ravinteet ja vähentää typpilannoituksesta ja maaperästä johtuvia kasvihuonekaasupäästöjä.

Lisäksi kotieläinten lanta on arvokas maanparannusaine ja ravinteiden lähde, jota kasvit ja maaperän pieneliöstö voivat hyödyntää ja sitä kautta ylläpitää maaperän hiilivarastoja ja eroosionkestävyyttä. Kotieläintuotannolla on myös suuri rooli luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä.

 

Typen osalta Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Sirpa Kurppa on todennut (Keskisuomalainen 13.3.), että ”Karjatalouden avulla typen suljetun kierron rakentaminen on huomattavasti helpompaa yksipuoliseen viljanviljelyyn tai karjatalouteen verrattuna. Typpi on kasvien tärkeimpiä ravinteita. Naudat saavat rehusta typpeä, josta osa päätyy lehmänlantaan. Lannasta taas saadaan peltoon lannoitetta. Näin typpi palautuu takaisin viljelykasvien käyttöön”.

 

Edellä vain pieni pintaraapaisu maatalouden ja kotieläintuotannon asemasta ilmastokeskustelussa. Jo sen pohjalta voi huoletta varata lautaseltaan osan myös kotieläintuotteille.

 

Pääsiäisen lähestyessä voi ilmastoteon tehdä ostamalla kotimaista lammasta maailman toiselta puolelta tuodun uusiseelantilaisen lampaan sijaan.

 

Syyllistämistä parempi ohje onkin syödä suomalaista, kohtuullisesti ja monipuolisesti sekä heittämättä mitään hukkaan. Se on sekä luonnon, ilmaston, että oman terveyden kannalta parasta.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Karhisen ehdotukset käytäntöön (19.2.2019)

 

Pääministeri Sipilä ja maa- ja metsätalousministeri Leppä antoivat kesäkuussa 2018 Reijo Karhiselle tehtäväksi selvittää, millä keinoin maatalouden yrittäjätuloa voitaisiin nostaa vuositasolla 500 miljoonaa euroa. Taustalla se, että yrittäjätulo on pudonnut lähes 70 % viimeisen kymmenen vuoden aikana.

 

Karhisen raportti sisältää paljon tuttuja asioita. Joitakin uusia avauksia on hyvä nostaa esille sillä ne vaativat myös lainsäätäjiltä työtä ja niihin uuden eduskunnan on syytä tarttua.

 

Kilpailulain mukaan Suomessa kaksi suurinta kauppaketjua ovat määräävässä markkina-asemassa. Karhinen toteaa kuitenkin, että tämä lain tulkinta on jäänyt ”kuolleeksi kirjaimeksi” eli se ei vaikuta kauppojen toimintaan eikä viranomainen sitä valvo.

 

Näyttääkin siltä, että kilpailuviranomaisen toiminta on ennemminkin mahdollistanut kaupan aseman vahvistumisen. Karhinen toteaa myös, että päivittäistavarakaupan kannattavuus on Suomessa eurooppalaisittain erittäin hyvä.

 

Ratkaisuksi esitetään määräävässä markkina-asemassa olevien kaupan toimijoiden velvoittaminen myymään tukkukaupoistaan pienille toimijoille tuotteita samaan hintaan, joilla ne myyvät niitä sisäisesti. Tämä avaisi keskittynyttä markkinaa.

 

Karhinen vertaa tätä Valion tilanteeseen, joka joutuu myymään maitoa omakustannushintaan mm. kaupalle. Tämä itse asiassa selittää osaltaan sen, miten kauppa pystyy ”saalistushinnoittelemaan” omalla tuotemerkillään olevilla maitotuotteilla.

 

Toinen hyvä ehdotus on kotimaisten tuotteiden esillepanon parantaminen. Tällä hetkellä parhaat paikat annetaan kaupan omille tuotemerkeille ja kotimaiset merkkituotteet ovat siellä, minne sattuvat mahtumaan.

 

Kun kuluttaja haluaa kotimaista, on sen oltava helposti tunnistettavissa ja ostettavissa. Kaupan edustajat kehuvat myyvänsä kotimaista, miksi sitä ei voisi edistää? Esteet tälle ovat tekosyitä.

 

Kolmas erinomainen ehdotus on kaupan keräämän kuluttajatiedon avaaminen muulle ketjulle. Tällä hetkellä erilaisilla korteilla kerätään yksityiskohtaista tietoa kuluttajakäyttäytymisestä. Ainoa taho, joka tästä tällä hetkellä hyötyy on kauppa.

 

Informaatio on keskeisessä roolissa, millä tavoin kuluttajia voidaan palvella entistä paremmin ja, että koko elintarvikeketju pystyy siihen vastaamaan. Ja vastaamaan niin, että siitä saatava hyöty jakautuu koko ketjulle.

 

Karhinen esittää, että päivittäistavarakaupan toimijat luovat edellytykset sille, että niiden hallussa olevat asiakastiedot ovat avattavissa korvauksetta asiakkaan luvalla kolmansille osapuolille. EU:n tietosuoja-asetus (GDPR) tarjoaa tähän sekä juridisen oikeutuksen pelisääntöineen että viime kädessä myös asiakkaan toiveesta suoranaisen velvoitteen.

 

Koko Karhisen raportin keskeisen viestin voi tiivistää tähän sitaattiin: ”Päivittäistavarakauppa on saatava mukaan aidon win-win kumppanuuden hengessä, vastuullisuutta ja datan avoimuutta korostaen”. Tätä tavoitetta on helppo tukea ja vaikea kenenkään järkiperustein vastustaa.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

Vilho Pasanen

toiminnanjohtaja

MTK-Pohjois-Karjala

 

--------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Halpa ja arvoton ruoka (8.2.2019)

 

Koneen Säätiön rahoittaman Bios -tutkimusyksikön 7.2. julkaisemassa blogissa pohditaan maailman ruokajärjestelmää. Pohdinta on tervetullutta sen tarkastellessa ruokajärjestelmää kokonaisuutena eikä pelkkinä irrallisina palasina.

 

Ruokapolitiikassa tarvitaankin kokonaisuuden ymmärrystä, mikä nousee esille myös selvitysmies Reijo Karhisen raportissa. Mitä vahvemmaksi yksittäinen elintarvikeketjun lenkki muodostuu sitä herkemmin sen jokin toinen lenkki katkeaa.

 

Bioksen blogissa käsitellään hyvin laajasti ruokaan liittyviä kysymyksiä, mutta jotkin kohdat ansaitsevat kytkemistä suomalaiseen elintarvikeketjuun. Yksi tällainen on ruokahävikki.

Ruokahävikki on sitä korkeampi elintarvikeketjun loppupäässä mitä korkeamman elintason maasta on kyse. Kehitysmaissa hukka on suurempaa ketjun alkupäässä.

 

Ruokaa on maailmassa riittävästi ruokkimaan kaikki ihmiset, mutta sitä ei pystytä nykyisellä järjestelmällä jakamaan niin, että tämä toteutuisi.

 

Myös Suomessa ruokahävikki on merkittävä ongelma. Voidaankin kysyä, kuinka paljon tätä massiivista ruoan haaskuuta lisää sen hinnan polkeminen "arvottomalle" tasolle? Miten ruokaketjua kuristava halpuuttaminen edistää vastuullista kuluttamista? Vastaus ensimmäiseen on merkittävästi, jälkimmäiseen ei mitenkään.

 

Ruoka näyttääkin olevan kaupalle ja sen ylimmälle johdolle vain keino tehdä rahaa, muuten se on heille arvotonta. Kaikki keinot tehdä enemmän rahaa ja vallata lisää markkinaosuutta ovat sallittuja. Seurauksista ja seurannaisvaikutuksista välittämättä ja kaikista hurskaista puheista huolimatta.

 

Myös koko elintarvikeketjun ruoan mainontaan käyttämiä rahasummia katsoessa näyttää siltä, että ruoan mainostaminen on tärkeämpää kuin sen tuottaminen. Kuinka moni lie unohtaisi syödä, vaikka ruoan mainostamista vähennettäisiin?

 

Halpuutettu ja arvoton ruoka heijastuu maatalouteen kestämättömän alhaisina tuottajahintoina. Ja kaiken kruunaa S-ryhmän lanseeraama oppi ”hintojen aleneminen on aina osuuskaupan ansiota, nousu aina kaikkien muiden syytä”.

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

--------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Mikkelin kaupunkia on kehitettävä kokonaisuutena (23.1.2019)

Lausunnolla olleessa Mikkelin kantakaupungin osayleiskaava 2040:ssa todetaan, että kaavoituksessa on kyse kaupunkilaisten yhteisestä tulevaisuudesta ja siitä ympäristöstä, missä on hyvä asua, opiskella, tehdä töitä ja viettää vapaa-aikaa. Tähän tulee lisätä myös yrittäminen ja elinkeinojen harjoittaminen.

Kaavoitus perustuu olemassa olevaan lainsäädäntöön. Tämä antaa kuitenkin pelivaraa, millä tavoin kaavoitukselle annettuja strategisia tavoitteita toteutetaan.

Mikkelin kantakaupungin kaavaehdotus lähtee olettamuksesta, että kantakaupungin väestömäärä olisi kasvava. Ennuste vaihtelee 100 ja 500 henkilön välillä.

Olettamus on tilastojen valossa looginen, mutta kyse on pitkälti kaupungin ja maakunnan sisäisestä muuttoliikkeestä. Pelkkä postiosoitteen vaihtuminen ei tuo lisää elinvoimaa, kasvata kysyntää tai lisää palvelujen tarvetta. Kyseessä on pitkälti nollasummatilanne, jossa toinen alue saa jotakin ja toinen menettää.

Voidaankin kysyä, onko kaavaluonnoksella tarkoitus vastata oletettuun kaupungistumiskehitykseen vai ruokkia sitä? Tämä liittyy kantakaupungin kehittämiseen myös mm. koulutilaratkaisujen osalta sekä suhteessa kaupungin muiden taajamien kehittämiseen.

Mikkelin kaupunginvaltuusto on hyväksynyt 8.10.2012 rakennemallin, jonka ykkösprioriteettina on seudun nykyiset keskukset ja, että niitä ympäröiviä alueita kehitetään vahvasti. Kaavaluonnoksen vaikutusten arviointi suhteessa rakennemalliin jää kuitenkin käytännössä tekemättä.

Kaavaselostuksessa viitataan valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin (VAT) ja erityisesti yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen. Tältä osin viittaukset ovat vanhentuneita eivätkä vastaa uusia 1.4.2018 voimaan tulleita VAT:a. Erityisesti tämä koskee rakenteen eheyttämisen korostamista, joka uusien VAT:n mukaan tarkoittaa suuria kaupunkiseutuja.

Uusissa VAT:ssa todetaan, että alueellisen kehityksen erot johtuvat yhä enemmän ei-aineellisista tekijöistä. Kaupunkiseudut ja maaseutumaiset alueet tarjoavat erilaisia ympäristöjä ja vetovoimatekijöitä elinkeinotoiminnalle ja asumiselle. Monipaikkainen asuminen yleistyy, ja tiiviimmät ja väljemmät alueet kytkeytyvät toisiinsa entistä vahvemmin.

Sekä keskusta-alueiden että maaseudun taajamien ja kyläverkoston elinvoimaisuus ja kehittämismahdollisuudet lisääntyvät, kun yhdyskuntarakenteen kehittämisen lähtökohtana on mm. hyvä saavutettavuus, olemassa olevan rakenteen hyödyntäminen, asuntotuotannon riittävyys sekä terveellinen ja turvallinen elinympäristö.

Laskeva väestömäärä vaatii koko kaupungin kehittämistä, jossa vetovoimatekijöitä haetaan nykyistä laajemmalla näkökulmalla. Mikkelillä on mahdollisuus lisätä vetovoimaa tarjoamalla edullista asumista lähellä luontoa ja palveluja.

Joukkoliikenteeseen panostamalla saadaan ajallisesti lähellä olevat taajamat kehitykseen mukaan. Tarjoamalla tasokkaat päiväkodit, koulut ja perusterveydenhuoltopalvelut kaikissa taajamissa, voidaan luoda elinvoimainen verkostokaupunki, jonka kehitys ei ole vain kantakaupungin varassa. Tämä olisi selkeä kilpailuetu moniin muihin kaupunkeihin verrattuna.

Mikkelin vahvuuksia ovatkin pelkän kantakaupungin kehittämisen sijaan monipaikkaisuuden tukeminen ja kaupungin eri taajamien sekä haja-asutusalueiden kytkeminen toisiinsa. Mikkelin kantakaupungin kaavoitus tulee sitoa paremmin osaksi koko kaupungin kehittämistä.

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ruoan hinta ja tuottajahinta (21.12.2018)

Otsikoissa on kerrottu ruoan hinnan laskeneen ja, että lasku on hyödyttänyt kuluttajia (www.ptt.fi). Samalla on kerrottu hinnan laskun olleen pois kaupan pussista ja teollisuuden osuuden kasvaneen. Ruoan tuottajien osuus on jatkanut pienentymistään.

Uutisia lukiessa on syytä huomioida hintavertailujen ajankohdat eli vuodet 2012 ja 2016. Kyseessä ei siten ole pidemmän aikasarjan tarkastelu, vaan kaksi yksittäistä vuotta. Uutisointi jättää huomioimatta, mitä on tapahtunut ennen vuotta 2012 ja vuoden 2016 jälkeen.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemi korostaakin Ilta-Sanomien haastattelussa (19.12.), että Suomessa ruoan hinta nousi vuosina 2008-2013 ja kääntyi sen jälkeen laskuun. Tämä ei noussut otsikoihin.

PTT:n Maa- ja elintarviketalouden ennuste syksy 2018 -raportista voi nähdä, että elintarvikkeiden hinnat nousivat pelkästään vuodesta 2010 vuoteen 2013 noin 15 %. Tämän jälkeen hinnat kääntyivät laskuun samaan aikaan Venäjän pakotteiden pudottaessa maatalouden tuottajahintoja.

Tuohon samaan ajankohtaan S-ryhmä lanseerasi halpuuttamisen, jossa yhtiö hyppäsi jo alenevien hintojen kelkkaan ja markkinoi tämän omien katteittensa omaehtoisena leikkaamisena.

Lyhyesti kuvattuna kauppa ensin nosti voimakkaasti hintoja, nimesi hintojen laskun halpuuttamiseksi ja sen jälkeen markkinoiden saavuttaessa tietyn kipurajan ovat elintarvikkeiden hinnat jälleen kääntyneet nousuun vuodesta 2016.

Vuosia 2012 ja 2016 tarkasteltaessa kokonaiskuva markkinoiden tapahtumista jää vajavaiseksi. Tästä kertovat myös karut uutiset elintarviketeollisuuden heikosta kannattavuudesta, joka käytännössä romahti vuonna 2017 (Maaseudun Tulevaisuus 28.11.)

Tuoreen Luonnonvarakeskuksen tiedotteen otsikko kertoo, että ”Maatalous paransi kannattavuuttaan vuonna 2017”. Tiedotteen todellinen viesti oli, että ”Tuottojen ja kokonaiskustannusten erotuksena saatava yrittäjänvoitto jäi edelleen negatiiviseksi, noin –24 500 euroon/tila”. Tätä ei ilmeisesti haluttu nostaa otsikkoon tai kertoa julkisuuteen. Se jää epäselväksi, miksi näin?

Maatalouden yrittäjätulosta on hävinnyt vajaassa kymmenessä vuodessa noin miljardi euroa. Osa siitä kuluttajien, valtaosa kaupan pussiin. Edellä esille tuodut otsikot eivät muuta sitä tosiasiaa miksikään.

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Etelä-Savossa tarvitaan raja-aitojen kaatajia (17.12.2018)

Kaikkien tiedossa ovat Etelä-Savon maakunnan tulevaisuuden haasteet. Itse asiassa ne eivät edes ole vasta tulossa, vaan jo nyt olemassa ja näkyvät jokaisen eteläsavolaisen arjessa.

Väestöpako, erityisesti nuorten osalta, ikääntyminen, harva asutus ja maakunnan maantieteellinen rikkonaisuus edellyttävät vahvaa yhteistä näkemystä yhteisestä eteläsavolaisesta tulevaisuudesta.

Maakuntauudistus on osaltaan vienyt tätä kehitystä eteenpäin, mutta se ei vielä riitä. Tarvitaan Etelä-Savon oma sisäinen maakuntauudistus. Maantieteelliseen rikkonaisuuteen emme voi vaikuttaa, mutta itse rakennettuja raja-aitoja on mahdollista purkaa.

Mikään organisaatio ei ole itseisarvo. Jokaisella niillä on jokin historiallinen tausta ja syy, miksi ne on perustettu ja, miksi ne ovat olemassa. Yleensä aina syynä ovat olleet ihmisten tarpeet, tarve luoda jotakin, joka parantaa ihmisten elämää ja asemaa yhteiskunnassa.

Näistä lähtökohdista perustettu organisaatio myös menestyy, kehittyy ja pystyy tarjoamaan aina vain parempia palveluja. Muista syistä luotu organisaatio kuihtuu vähitellen pois.

Etelä-Savon maakunnankin olemassaolon oikeutus tulee sen kyvystä palvella ja tuottaa lisäarvoa eteläsavolaisille. Tämän oikeutuksen toteutumiseksi maakunta tarvitsee vahvoja tukijoita ja kumppaneita. Sellaisia, jotka eivät edes huomaamattaan ylläpidä maakunnan sisäisiä raja-aitoja.

Raja-aitojen osalta voidaankin kysyä, mihin eteläsavolaiset tarvitsevat esimerkiksi kahta alueellista sanomalehteä, kahta sairaanhoitopiiriä tai useampaa kuin yhtä puolueen piiriä? Mitä Etelä-Savossa asuva hyötyy niistä?

Selityksiä näiden osalta on kuultu vuosien varrella useita ja kaikille niille löytyy aina jokin peruste. Ne perustelut lähtevät kuitenkin lähes aina organisaatioista itsestään ja sen puolustamisesta. Puolustuksen ”ihmiskilveksi” otetaan sitten eteläsavolaiset ihmiset. Väite kuuluu, että raja-aidoilla ylläpidetään heille jotain parempaa.

On hyvä myös muistaa, että Etelä-Savossa ei ole kyse Savonlinnasta tai Mikkelistä, ei maaseudusta tai kaupungeista, ei Sosterista tai Essotesta eikä Itä-Savosta tai Länsi-Savosta. Kyse on koko Etelä-Savosta ja meistä eteläsavolaisista.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun jokainen näiden omien rajalinjojensa puolustaja katsoo tilinpäätöstään, alkaa olla selvää, että tarvitaan muutoksia. Kilpajuoksu siitä, loppuvatko ensin rahat vai ihmiset on molemmissa tapauksissa hävitty ja sitä kautta turha kilpailu.

Meillä jokaisella allekirjoittaneella on oma taustaryhmämme, jotka antavat oman leimansa toiminnallemme. Jokaisella meillä on kuitenkin yksi yhteinen tahtotila ja se on nykyistä parempi Etelä-Savo. Ja ennen kaikkea parempi tulevaisuus kaikille eteläsavolaisille.

Haastammekin kaikki eteläsavolaiset ihmiset ja organisaatiot antamaan uudenvuodenlupauksen aidon, vahvemman ja varauksettoman yhteistyön tekemiseksi vuonna 2019 ja aina siitä eteenpäin.

Mirja Haavikko

toimitusjohtaja

Etelä-Savon Yrittäjät

 

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

 

Teppo Leinonen

toimitusjohtaja

Etelä-Savon Kauppakamari

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lapsista säästäminen on virhe (12.12.2018)

Länsi-Savon uutisen (12.12) otsikko ”Koulut ja päiväkodit rasittavat taloutta” oli pysäyttävä. Se tiivistää karulla tavalla monen kunnan suhtautumisen niin oman kuntansa kuin koko maakunnan tulevaisuuteen. Ovatko lapset ja nuoret päättäjille ja virkamiehille pelkkä taakka ja taloudellinen rasite?

Koulujen lakkauttaminen on ollut kiivas keskustelunaihe vuosikymmenten ajan. Joka kerta niitä on perusteltu taloudellisilla syillä, tarvitaan säästöjä. Jälkikäteen voi kysyä, mihin säästöt ovat kadonneet?

Kuntatalous ei tule kouluja ja päiväkoteja lakkauttamalla kuntoon. Vai onko niin, että päättäjien vaihtuessa heille tarjotaan aina samaa vanhaa lääkettä, vaikka sen toimivuudesta ei ole todisteita? Tämä lääke alkaa olla loppu, kun kohta ei ole, mitä lakkauttaa.

MTK-Etelä-Savon maaseutunuoret ovat huolestuneita, miten lyhytnäköistä politiikkaa kunnissa näytetään tekevän. Kuntiemme ja maakuntamme talous ei kestä ikääntyvien ja eläkeläisten osuuden jatkuvaa kasvua, mikäli samaan aikaan meille ei synny lapsia ja heistä kasva uusia yrittäjiä ja palkansaajia ja sitä kautta veronmaksajia.

Etelä-Savon vähenevä väestökehitys on saatava pysähtymään. Se tarkoittaa, että täällä kannattaa asua, tänne kannattaa muuttaa ja varsinkin se tarkoittaa, että tänne kannattaa perustaa perheitä. Ja perheitä, joissa on lapsia.

Kouluja ja päiväkoteja lakkauttamalla annetaan juuri päinvastainen signaali. Vetovoiman sijaan meillä tarjotaan liikaa työntöapua.

Etelä-Savon maakunnan kehittämisen kärjiksi on yhdessä päätetty metsä, ruoka ja vesi. Tätä kehitystä viemään eteenpäin tarvitaan nuoria ja erityisesti maaseudun nuoria. MTK-Etelä-Savon maaseutunuoret edellyttävät, että maakunnan päättäjät tekevät päätöksiä, jotka tukevat tätä kehitystä.

Yhtenä ensimmäisten päätösten joukossa tulee olla koulujen lakkauttamisen sijasta panostaminen puisten julkisten rakennusten tekemiseen ja olemassa olevien ylläpitämiseen sekä paikallisen ruoan suosimiseen kaikissa hankinnoissa.

Hanna Lokonen

puheenjohtaja

Jarkko Parkkinen

varapuheenjohtaja

MTK-Etelä-Savon maaseutunuorten valiokunta

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Etelä-Savossa on panostettava yhdessä tekemiseen (3.12.2018)

Etelä-Savon maakunnan kasvun kärjiksi on valittu ruoka, vesi ja metsä. Kaikkien näiden pohja löytyy maaseudulta, jota Etelä-Savo on käytännössä kauttaaltaan. Jakolinjat taajamamerkin eri puolille ovat keinotekoisia.

Maakunnan kärkien terävöittäminen edellyttää niitä tukevaa toimintaympäristöä. MTK-Etelä-Savon vuosikokous Savonlinnassa maanantaina 3.12. linjasi järjestön kantoja tämän toteuttamiseksi.

Maaseutu- ja yritysvaikutusten arviointi tulee ottaa käyttöön kaikessa päätöksenteossa ja viranomaisvalmistelussa, jokaisessa kunnassa ja kaupungissa sekä maakuntatasolla.

Ruoka kuuluu osaksi julkista päätöksentekoa ja etusija on annettava paikallisille hankinnoille. Vähintäänkin hankinnat on oltava kotimaisia, vanhusten ”menumaateista” lasten päiväkoteihin.

Etelä-Savosta on tehtävä puurakentamisen mallimaakunta. Elinkaariajattelua ei voi enää jatkossa olla julkisten rakennusten remontoiminen purkukuntoon toinen toisensa perään.

Kuntien ja kaupunkien elinkeinotoimintaa on kehitettävä enemmän maakuntatason yhteistyössä ja kaikki toimialat huomioiden. Siiloutumisesta, toimialarajoista ja taajamamerkeistä on päästävä eroon.

Etelä-Savon vetovoimatekijäksi on nostettava sujuvat viranomaispalvelut. Asiakaslähtöisyys on oltava toiminnan lähtökohtana, palvelujen käyttäjät ovat asiakkaita, eivät alamaisia.

Etelä-Savon vetovoima ei ole keskittämisessä. Maankäytön suunnittelulla tulee huolehtia haja-asutusalueiden elinvoimasta, ruoka, vesi ja metsä ovat maaseudulla.

Alueiden käytön suunnittelun tulee luoda elinvoimaa. Maaseudulla elinvoimaa luo vapaampi ja mahdollistavampi oikeus rakentaa ja luoda elinkeinoille toimintaedellytyksiä.

Kiinteistäverotuksen on oltava tasapuolista. Maaseudun kiinteistöjen vastikkeettomalla verottamisella ei Etelä-Savoon luoda sen enempää elin- kuin vetovoimaa.

Maakuntauudistuksessa on huolehdittava nykyisen laajan sidosryhmätyön jatkumisesta asioiden valmistelussa. Yhteinen valmistelu antaa parhaan lopputuleman.

Yhdessä tekeminen on ollut Etelä-Savon vahvuus koko MTK-Etelä-Savon 100 -vuotisen historian ajan. Maakunnan tulevaisuuden ja sen ihmisten paremman tulevaisuuden turvaaminen edellyttää tänä päivänä entistä parempaa yhtenäisyyttä ja yhdessä tekemisen kulttuuria. MTK-Etelä-Savo on osaltaan valmis olemaan siinä työssä mukana.

 

Jouni Paunonen

puheenjohtaja

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo